Wal­lii­ni Eli­na

Elet­tii ke­vät 1983, ko Pori Tek­nil­li­se kou­lu ti­a­to­lii­ken­ne­tek­nii­ka opis­ke­li­ja näki il­mo­tuk­se, misä Yleis­rar­jo haki su­viu­u­noi ke­sä­töi­hi.

– Se oli ker­ta­kaik­ki­ne sat­tu­ma. Si­ä­he ai­kaa Yle haki vaa joka toi­ne vu­a­si tek­nik­ko-opis­ke­li­joit. Sys­tee­mi oli käy­tän­nös sem­mo­ne, et ne va­li­tut teki ain kaks suv­vee niit hom­mii, Ta­pio Ter­mo­ne muis­te­lee.

Val­mis­tu­mi­se jäl­kee Yleis­rar­jol ei ol­lu tar­jot toi­mi­tuk­sest paik­kaa, mut yks toi­ne oli.

– Sil­lo al­jet­tii ra­ken­tam­maa Prei­vii­ki ly­hy­taal­to­a­se­maa ja sin siir­ret­tii koko hen­ki­lö­kun­ta Väi­nö­lä van­halt ly­hy­taal­to­a­se­malt. Me val­mis­tun­neet jää­tii sit vähä niin­ko pi­tä­mää pu­tiik­kii pys­tös sin Väi­nö­lä pus­kii, Ter­mo­ne nau­res­kel­lee.

– Ol­tii siäl joku pu­a­le vuat tai sitä lu­ak­kaa ny kum­min­ki.

Ly­hy­taal­to­lä­he­tyk­set oli ta­ka­vu­a­sin tär­keit esi­mer­kiks me­re­kul­ki­joil, mut kyl rar­jo­an­tee­nit kään­net­tii so­jot­tam­maa sem­mo­see asen­too et Roh­rok­se hi­ak­ka­ran­nal­la­ki pys­ty kuu­lus­tel­lee ko­ti­maist lä­he­tyst. Ly­hy­taal­to­lä­he­tyk­set lä­he­tet­tii siis kaik­ki­al maa­il­maa.

Yle Pori toimitukse seinält löytyy vanha Suame maantiäkartta, johe o aikanas kiinnitetty heiluriviivotin. Kartta liitty ääniautoil maakunnast tehtävii suarii rarjopätkii. "Täl saaraa katottuu etäisyyksii eri paikkakunnil, et kui hyvä kantama pääs ne o. 50 kilometrii kuulu hyvi, mut sit 70 kilometri pääs Eurajoe anteenist alko kuuluvuus rarjovastaaottimis ollee hyvi heikko", Tapio Termone kertoo.

Yle Pori toi­mi­tus si­jait­ti sihe ai­kaa eli 1980-lu­vul siin tori lai­ral, To­ri­lin­nas.

– Mu on­nek­se­ni si­ält va­pau­tu ää­ni­tark­kai­li­ja paik­ka ja mää sai se. Niis hom­mis meni viis vuat.

Ää­ni­tark­kai­li­ja ty­ä­hö kuu­lu sana mu­ka­ses­ti ää­ne tark­kai­lu.

– Toi­si­nas me kul­jet­tii toi­mit­ta­jie kans jut­tu­kei­koil. Kan­net­tii yh­rek­sä ki­lost Nak­ra-ke­la­nau­hu­rii ja tuu­pat­tii mik­ro­foo­ni noka et­tee. Stu­di­os pu­a­les­tas tark­kail­tii sit sitä lä­he­tyk­se äänt klasi toi­sel pu­a­lel, ko toi­mit­ta­ja oli toi­sel pual.

Tänä päi­vän tun­tuu hul­lult fun­tee­rat, et nau­hot­ta­mis­see tar­vit­tii ko­ko­nas oma ih­mi­ne re­port­te­reit­te mu­kan.

– Juu ja sil­lo oli iha sel­vää toi­sil toi­mit­ta­jil, et he ei nau­hu­rii kos­ke. Mut mää vähä luu­le, et siin o tain­nu ol ay-asi­at kum­min­ki taus­tal. O ha­lut­tu pit­tää toi­me­ku­vist kii­ni. Kyl se meis­tä­ki sit lop­pu­ai­kan ai­ka van­ha-ai­ka­selt tun­tu.

Viis vuat ää­ni­tark­kai­li­jan päät­ty sihe, et Ter­mo­sest tuli stu­di­oe­si­mi­äs eli tek­nii­ka vas­taa­va. Siin vai­hees ru­pes ol­lee sit jo kau­pal­lis­sii­ki ka­na­vii us­seem­pi.

– Juu ja se joh­ti­ki sit myäs muu­tok­sii Yles. Siin ’80 ja ’90 -lu­ku­je tait­tees syn­ty Rar­jo Su­a­mi. Pai­kal­li­set toi­mi­tuk­set sai tosi vap­paas­ti tehr mel­kei mitä vaa. Oli hi­a­noi oh­jel­mii, mitä vi­ä­lä­ki moni muis­taa. Sil­lo my­äs­ki lav­van­tai­si teh­tii su­a­raa lä­he­tyst ja jos­kus teh­tii sem­most Lav­van­tai Toi­vot­tu­je tyyp­pist pai­kal­lis­ver­si­oo, misä ih­mi­set sai toi­voo pai­kal­lis­sii le­vyi. Pert­ti Pit­ko­ne toi­mit­ti ja mää tark­kai­li äänt.

Reportteri valmiina palveluksee! Tapio Termone o tyäskennelly aikanas äänitarkkailijan, jollo tehtävän saatto ol seisoo toimittaja viäres ja kannatel kuvas olevaa nauhurii ja mikrofoonii toimittaja ja haastateltava välil. Sittemmi toimittajat o kyl kantanu tyäkalus itte.

Ta­pio Ter­mo­ne o omien­ki sa­no­jes muk­kaa ol­lu ain sil­lail uu­ris­tus­hen­ki­ne, et­tei ol läh­tö­koh­ta­ses­ti ol­lu muu­tost vas­taa pel­kä muu­tos­vas­ta­rin­na täh­re.

– Mää sit eh­ro­tin­ki jos­kus, et mitä jos kok­lat­tas­ki sem­most et teh­täs yk­si koko lä­he­tys ja ol­tas vu­a­ro­tel­le, joka toi­ne lav­van­tai. Olin vah­vas­ti sitä mi­ält, et­tei siin kaht tar­vit ja sil­lail me sit pit­kääs vu­a­ro­tel­tii­ki.

– Nii­hi ai­koi­sii toi­mi­tus oli siir­ty­ny Pii­Pop­pii ja mää al­joi toi­mit­ta­jaks. Toi­mi­tet­ta­vaa oli­ki tosi pal­jo. Kaik­kii kiv­vaa sai tehr ja val­ta­vas­ti reis­sat­tii ym­pä­ri maa­kun­taa. Kyl ei nii pi­änt paik­kaa oi­kee ol­luk­kaa, et­tei jos­kus olis käy­ty. Sil­lo pal­vel­tii kuu­li­joit.

Mont rei­suu o jää­ny mi­ä­lee ja esil nou­see niist kaks:

– Tei en­si­mäist telk­ka­ri­jut­tuu­ni eli ku­va­si ja haas­tat­te­li it­te. Koh­teen oli pre­si­rent­ti Ha­lo­ne. Ko hom­ma piti ol val­mis, kau­huk­se­ni ta­ju­si et­tei mit­tää ol­lu tal­len­tu­nu. Ju­ak­si kii­ni pre­si­ren­ti leh­ris­tö­vas­taa­va ja se­los­ti ti­lan­tee. Hän ei voi­nu lu­vat uu­sin­taa, mut mää it­te eh­ro­ti, et mene var­too­maa ti­ät­tyy paik­kaa, et jos Ha­lo­ne mil­lää vois siin hiu­ka to­pat.

– Var­to­si ai­na­ki tun­ni lait­teet ta­nas. Seu­rue lä­hes­ty ja Ha­lo­ne er­ka­ni po­ru­kast. Hän ot­ti ti­lan­tee lun­kis­ti ja hom­ma hoi­tu.

Läm­möl Ter­mo­ne muis­taa my­äs­ki vi­a­rai­luus Ko­rit­to­mie Yäs Si­ni­nau­has ja siäl yht elä­mä kol­hi­ma haas­tat­tel­luu.

– Se ka­ve­ri pää­si lo­pult kui­vil ja me mor­jes­tet­taa vi­ä­lä­ki.

Ta­pio Ter­mo­sel o syy­tä­ki muis­tel pit­kää rar­jour­raas: en­si­nä­ki pi­ä­nest on­nek­kaast sat­tu­mast al­ko yli nel­jä vu­a­si­kym­me­ne ura, ja toi­seks hän jää ens vuan eläk­keel.