Maa­rit Kaut­to

Kun va­lo­ku­vaa­mo Nyb­li­nin omis­ta­ja Hen­rik Ran­ta­nen luo­vut­ti toi­mi­tus­joh­ta­jan pai­kan po­jal­leen Joel Ran­ta­sel­le vuon­na 2024, hä­nel­le va­pau­tui run­saas­ti ai­kaa ja ener­gi­aa suun­na­ta tar­mo­aan jo­hon­kin muu­hun kuin yri­tyk­sen päi­vit­täi­seen pyö­rit­tä­mi­seen. Vii­me vuo­den huh­ti­kuus­sa Ran­ta­sel­le tar­jou­tui mah­dol­li­suus osal­lis­tua hy­vän­te­ke­väi­syyt­tä te­ke­vän bis­nes­tii­min mat­kal­le Af­rik­kaan. Mat­kal­la kier­ret­tiin Itä-Af­ri­kas­sa: Ru­an­das­sa, Eti­o­pi­as­sa ja Tan­sa­ni­as­sa. Sii­tä mat­kas­ta jäi Ran­ta­sen mie­len so­pu­koi­hin itä­mään aja­tus, joka lo­pul­ta joh­ti Our school Af­ri­ca -yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­mi­seen.

– Mat­kal­ta mie­lee­ni jäi eri­tyi­ses­ti Eti­o­pia ja siel­tä Jim­man kau­pun­ki, jos­sa elää mus­li­me­ja, kris­tit­ty­jä, or­to­dok­se­ja...alu­een yh­tei­sö on us­kon­nol­li­ses­ti ja kult­tuu­ri­ses­ti hy­vin mo­ni­muo­toi­nen. Alu­eel­la on kou­lu, mut­ta kou­lu­ra­ken­nus on to­del­la huo­no­kun­toi­nen.

– Ko­tiin pa­lat­tu­a­ni mie­tin, et­tä ha­lu­ai­sin jol­lain ta­val­la tu­kea Jim­man las­ten kou­lu­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Mi­nuun teki vai­ku­tuk­sen se, et­tä eri­lai­sis­ta kult­tuu­reis­ta läh­töi­sin ole­vat lap­set opis­ke­le­vat siel­lä rin­ta rin­nan ja eri­tyi­ses­ti se, et­tä myös ty­töt voi­vat käy­dä kou­lua ta­sa­ver­tai­si­na poi­kien kans­sa. Kou­lus­sa on 450 op­pi­las­ta, 225 tyt­töä ja 225 poi­kaa. Maa­il­mas­sa on niin pal­jon ris­ti­rii­to­ja ja eri­ar­voi­suut­ta, et­tä mie­les­tä­ni täl­lai­nen yh­tei­sö ja sen te­ke­mä rau­han työ on tu­ke­mi­sen ar­voi­nen. Ide­o­lo­gi­ses­ti tämä on mi­nul­le tär­keä pro­jek­ti. Mie­tin, et­tä jos teen vä­hän, on se pa­rem­pi kuin ei mi­tään.

– Pyö­rit­te­lin asi­aa pit­kään ja poh­din eri­tyi­ses­ti sitä, mi­ten voi­sin var­mis­taa, et­tä tuki me­nee juu­ri sin­ne, min­ne ha­lu­an sen me­ne­vän. Pää­dyin sii­hen, et­tä jär­ke­vin­tä oli­si pe­rus­taa yh­dis­tys koor­di­noi­maan tu­ki­han­ket­ta.

– Af­ri­kan mat­kam­me ve­tä­jä­nä toi­mi Ari Jo­en­suu, jo­hon olin tu­tus­tu­nut työs­ken­nel­ty­ä­ni ai­koi­na­ni kir­kon nuo­ri­so­työn­te­ki­jä­nä. Ari oli jää­nyt eläk­keel­le Fida In­ter­na­ti­o­na­lin ke­hi­tys­pääl­li­kön työs­tään. Hä­nel­lä on laa­ja ko­ke­mus ai­e­so­pi­mus­ten te­ke­mi­ses­tä ja kai­kes­ta muus­ta, mitä ke­hi­ty­syh­teis­työ­hön liit­tyy. Kun Ari lu­pa­si pal­kat­ta tie­to­tai­ton­sa pro­jek­til­le, pää­tös Our school Af­ri­can pe­rus­ta­mi­ses­ta syn­tyi no­pe­as­ti.

Our school Af­ri­ca pe­rus­tet­tiin lo­ka­kuus­sa 2025 ja en­sim­mäi­nen 20 000 eu­ron ra­hoi­tu­se­rä lä­he­tet­tiin Jim­maan jo mar­ras­kuus­sa. Ku­lu­van vuo­den hel­mi­kuus­sa Hen­rik Ran­ta­nen kävi pai­kan­pääl­lä omin sil­min to­te­a­mas­sa, et­tä yk­si luok­ka­huo­ne oli jo val­mii­na.

– Maan tapa on ra­ken­taa huo­ne ja ker­ros ker­ral­laan. Pii­rus­tuk­sis­sa tu­le­va kou­lu­ra­ken­nus on lo­pul­ta kol­mi­ker­rok­si­nen, Hen­rik Ran­ta­nen hy­myi­lee. Hän us­koo, et­tä seu­raa­va 20 000 eu­ron ra­hoi­tu­se­rä voi­daan lä­het­tää Jim­maan elo­kuus­sa.

Ran­ta­sen mu­kaan ih­mis­ten en­sim­mäi­nen ky­sy­mys on Our school Af­ri­ca -hank­kees­ta ker­rot­ta­es­sa se, et­tä kuin­ka pal­jon tu­ki­ra­hois­ta me­nee ku­lui­hin.

– Kuul­tu­aan, et­tä ei yh­tään, moni to­te­aa: ”No tä­hän minä sit­ten voin läh­teä mu­kaan”. Our school Af­ri­ca on pie­ni yh­dis­tys, pal­kat­tu­ja työn­te­ki­jöi­tä ei ole ja vä­häi­set syn­ty­vät ku­lut ra­hoi­te­taan yh­dis­tyk­sen ul­ko­puo­li­sis­ta va­rois­ta – ei siis lah­joi­tus­va­rois­ta. Yh­dis­tyk­seen ovat kaik­ki ter­ve­tul­lei­ta. Aut­taa voi myös liit­ty­mäl­lä kan­na­tus­jä­se­nek­si tai os­ta­mal­la eu­ra­jo­ki­lai­ses­ta Cap­ri Cof­fee -paah­ti­mos­ta Eti­o­pi­as­ta tuo­tet­tua Our school Af­ri­ca -kah­via.

Kou­lu­han­ke on kol­mi­vuo­ti­nen. Tar­koi­tuk­se­na on, et­tä sen jäl­keen Jim­mas­sa jat­ke­taan laa­du­kas­ta ope­tus­työ­tä uu­des­sa kou­lus­sa täy­sin omin voi­min. Our school Af­ri­ca -yh­dis­tys ei omis­ta kou­lua, vaan Jim­man alu­een yh­tei­sö.

Kou­lup­ro­jek­tin jäl­keen yh­dis­tys voi Hen­rik Ran­ta­sen mu­kaan va­li­ta jon­kin toi­sen koh­teen niin ha­lu­tes­saan.

– Yh­dis­tys ei ole minä, vaik­ka sen al­kuun saa­toin­kin ja toi­min nyt pu­heen­joh­ta­ja­na. Hal­li­tuk­ses­sa on kol­me muu­ta jä­sen­tä, jot­ka voi­vat jat­kaa toi­min­taa tä­män pro­jek­tin jäl­keen. It­se voin edel­leen ol­la mu­ka­na ja toi­mia taus­tal­la, ai­ka näyt­tää.

Hen­rik Ran­ta­sen ke­sään kuu­luu mök­kei­lyä Eu­ra­jo­en Kui­va­lah­del­la, ve­nei­lyä, ys­tä­viä, luon­nos­sa liik­ku­mis­ta ja ih­mis­ten koh­taa­mi­sia.

– Ja en­nen kaik­kea ajan viet­tä­mi­nen elä­mä­ni ih­meen, 2-vuo­ti­aan lap­sen­lap­se­ni kans­sa, Ran­ta­nen hy­myi­lee.

Li­sää tie­toa Our school Af­ri­ca -kou­lu­hank­kees­ta: www.oursc­hool.fi