Maa­rit Kaut­to

Kesä toi­sen­sa jäl­keen Sini Tuo­mi­sa­lo tuo esiin re­po­saa­re­lai­sia per­soo­nia ja ta­pah­tu­mia. Hän te­kee kä­si­kir­joi­tuk­sen, sä­vel­tää lä­hes kai­ken mu­sii­kin, näyt­te­lee, lau­laa ja soit­taa eri­lai­sia soit­ti­mia. Tänä ke­sä­nä Si­nin sin­ni­käs tut­ki­mus­työ ja haas­tat­te­lut ovat he­rät­tä­neet hen­kiin mie­hen, joka ra­kas­ti ki­viä; re­po­saa­re­lai­sen säh­kö­mie­hen Os­mo Var­ge­li­nin, joka omin kä­sin ra­ken­si ki­vis­tä it­sel­leen saa­ren.

Sini ker­too jo lap­se­na leik­ki­neen­sä pal­jon yk­sin, kek­si­neen­sä ta­ri­noi­ta ja val­mis­ta­neen­sa pie­niä esi­tyk­siä, joi­ta van­hem­mat ja lä­hi­pii­ri pää­si­vät kat­so­maan.

– Olen ny­ky­ään­kin mie­lel­tä­ni eni­ten lap­si, joka puu­has­te­lee leik­kien­sä kans­sa. Ra­kas­tan kai­vel­la esiin ta­ri­noi­ta. Ihan pa­ras­ta on val­mis­tel­la ja ku­toa ta­ri­nois­ta esi­tyk­siä, joi­ta sit­ten pää­sen näyt­tä­mään muil­le. Eh­kä mi­nun kuu­luu ol­la ta­ri­nan­ker­to­ja, Sini poh­tii.

Hä­nen ido­lei­taan ovat suo­ma­lai­set näyt­te­li­jät Sii­ri An­ger­kos­ki ja Syl­vi Sa­lo­nen.

– Ihai­len mo­lem­pien upe­aa ar­ti­ku­loin­tia ja il­mai­sua. Hei­dän ja­lan­jäl­jis­sään yri­tän kul­kea. Olen to­del­la pal­jon kat­sel­lut van­ho­ja Pert­sa ja Kilu -elo­ku­via, jois­sa Syl­vi Sa­lo­nen näyt­te­lee äi­tiä. Nämä elo­ku­vat vie­vät kat­so­jan vil­pit­tö­mään ja mut­kat­to­maan van­haan ai­kaan, jol­lai­seen kuu­lu­vak­si miel­län jo­ten­kin myös Os­mo Var­ge­li­nin. Os­mo ra­kas­ti ki­viä ja soit­ta­mis­ta, hän osa­si iloi­ta elä­män pie­nis­tä asi­ois­ta.

Säh­kö­mies Os­mo Var­ge­lin oli ai­na haa­veil­lut omas­ta saa­res­ta ja hän yrit­ti vuok­ra­ta sel­lais­ta Po­rin kau­pun­gil­ta. Va­paa­na oli vain Ko­ke­mä­en­jo­ki­suis­ton pu­si­koi­tu­nei­ta saa­ria, jois­sa hyt­ty­set ja mä­kä­räi­set hyök­kä­si­vät kimp­puun, ei­kä Os­mo sel­lais­ta ha­lun­nut. Os­mo ha­lu­si pai­kan kau­em­paa me­rel­tä ja löy­si Ar­ve­ka­rin ja Pas­tus­ke­rin saa­ren vä­li­sel­tä ma­ta­li­kol­ta noin 60 sent­tiä me­ren pin­nan ylä­puo­lel­le ko­hon­neen He­le­nan­ka­rin. Sin­ne Var­ge­lin al­koi 1958 ra­ken­taa me­res­tä nos­ta­mis­taan ja lä­hi­saa­ril­ta kul­jet­ta­mis­taan ki­vis­tä omaa saar­ta, jon­ka hän ni­me­si Saint He­le­nak­si. Ra­ken­nus­työ jat­kui ai­na­kin kol­me­kym­men­tä vuot­ta. Var­ge­li­nis­ta teh­tiin 1988 jak­so Ylen Pal­jon­ko on pal­jon -oh­jel­maan, jota juon­si Rai­ja Pel­li.

Sini Tuo­mi­sa­lo on ol­lut yh­tey­des­sä Rai­ja Pel­liin, joka muis­taa Os­mo Var­ge­li­nin hy­vin.

– Os­mo oli tark­ka saa­res­taan, ei­kä sin­ne niin vain ku­kaan pääs­syt. Rai­ja Pel­lin ku­vaus­ryh­mi­neen Os­mo kui­ten­kin hy­väk­syi, lie­kö syy­nä se, et­tä ky­sees­sä oli nuo­ri, nät­ti ja pu­na­tuk­kai­nen nai­nen, Sini hy­myi­lee ja jat­kaa:

– It­se en saa­nut kos­kaan tun­tea Os­moa, mut­ta hä­nen si­sa­ren­tyt­tä­ren­sä on en­ti­nen opet­ta­ja­ni ja si­sa­ren­tyt­tä­ren poi­ka lap­suu­te­ni leik­ki­ka­ve­ri. Luu­len, et­tä minä ja Os­mo oli­sim­me tul­leet jut­tuun. Hän oli oma­laa­tui­nen mies, joka tie­si tek­nii­kas­ta to­del­la pal­jon. Eh­kä oli­sim­me myös voi­neet soit­taa yh­des­sä.

– Os­mo ra­ken­si it­sel­leen kak­si omin­ta­keis­ta ve­net­tä, Lur­pun ja Os­kun, joil­la hän kus­ka­si ki­viä saa­rel­leen. Os­mo oli omal­la ta­val­laan myös has­sut­te­li­ja; kai­kis­sa va­lo­ku­vis­sa, joi­ta olen hä­nes­tä näh­nyt, hä­nel­lä on jon­kin­lai­nen lak­ki pääs­sään. Hän oli aja­nut it­sen­sä kal­juk­si ja saat­toi käyt­tää myös pe­ruuk­kia. Myös minä voin läh­teä jos­kus ulos ja vaik­ka kau­pun­gil­le pe­ruuk­ki pääs­sä­ni, Sini nau­raa.

"Osmo Vargelin piti usein kesälläkin päässään karvahattua", Sini kertoo.

Si­nin esi­tys pal­jas­taa Os­mo Var­ge­li­nis­ta mo­nia uu­sia ja tun­te­mat­to­mia puo­lia. Mies, joka ra­kas­ti ki­viä -mu­siik­ki­ta­ri­nan esi­tyk­set jat­ku­vat Re­po­saa­ren Re­po­lin­nan, en­ti­sen sa­han kont­to­rin, pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa ai­na syys­kuul­le saak­ka.

Jo nyt Si­nin mie­les­sä pyö­ri­vät uu­det ide­at en­si ke­sää var­ten.

– En­si ke­säk­si on tu­los­sa jopa kol­me­kin eri­lais­ta esi­tys­tä, jois­ta yk­si liit­tyy tuon­ne naa­pu­riin, eli Män­ty­luo­toon, Sini pal­jas­taa.

Sini te­kee myös op­paan työ­tä Re­po­saa­ren kir­kos­sa sekä ve­tää opas­tet­tu­ja, ta­ri­nal­li­sia saa­ri­kier­rok­sia. Kai­ken muun ohel­la hän kir­joit­taa kir­jaa.

– Ha­lu­an kir­joit­taa lai­va­tyt­tö Rat­su-Ol­gan ta­ri­nan ro­maa­nik­si. Re­po­saa­res­ta on jul­kais­tu pal­jon tie­to­kir­jo­ja, mut­ta tie­tääk­se­ni ei yh­tään kau­no­kir­jal­lis­ta ro­maa­nia, Sini to­te­aa.

Esitykset alkavat taikasauvan hipaisulla.