Soenai Naingkom ja Komeh Naingkom löysivät Suomesta turvaa ja hyvän ystävän – Nyt he haluavat auttaa niitä, jotka ovat vielä vaarassa
Neljätoista vuotta sitten väsynyt ja nälkäinen burmalaisperhe saapui Porin lentokentälle, mukanaan pienet lapset ja vain muutama laukku. Porin Lentokentällä perhettä vastassa oli Punaisen Ristin vapaaehtoinen Hannu Salo.
Pauliina Vilpakka
Porilaisella, rauhallisella rivitaloalueella asuvat Komeh Naingkom ja hänen miehensä Soenai Naingkom seuraavat murheellisena, mitä tapahtuu heidän synnyinmaassaan Burmassa eli Myanmarissa. Vuonna 2015 maahan rakennettu demokratia on murentunut, ja nyt valtaa pitää väkivaltainen sotilasjuntta. Kyliä on poltettu ja siviilit ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan ja piiloutumaan metsiin. Heillä on kova pula ruoasta, vedestä ja lääkkeistä. Myös Naingkomin pariskunnan perhettä asuu edelleen maassa. Internet on heikko, joten omaisiin saadaan yhteyttä vain harvoin.
Komeh Naingkom ja Soenai Naingkom pakenivat nuorena Burman levottomuuksia naapurimaahan Thaimaaseen. Siellä he elivät pakolaisleirillä monta vuotta, kunnes vuonna 2009 Suomi valitsi heidät pakolaiskiintiöönsä.
He lensivät ensin kolmen pienen lapsensa kanssa Helsinki-Vantaalle, ja sieltä Poriin. Komeh Naingkom ei muista pitkästä matkasta enää paljoa muuta, kuin että Suomeen saapuessa olo oli väsynyt ja kuolemannälkäinen.
Komeh Naingkom esittelee huoneentaulua, joka on myös Burman kartta. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Porin Lentokentällä perhettä vastassa oli Hannu Salo. Salo oli lähtenyt mukaan Punaisen Ristin maahanmuuttajatyöhön ystävänsä pyytämänä. Ennen vapaaehtoiseksi ryhtymistään miehellä ei ollut aikaisempaa kokemusta maahanmuuttajista tai kansainvälisyydestä.
– Sanoin, että puhun suomea ja Porin murretta. Että jos se riittää, voin tulla mukaan, Salo kertoo.
Burmalaisperheen saapuessa Suomeen Salo oli ollut jo jonkin aikaa Punaisen Ristin vapaaehtoisena. Silti väsyneitten matkalaisten saapuminen sai kyyneleen nousemaan raavaan suomalaismiehen silmäkulmaan.
– He tulivat toiselta puolelta maailmaa pienet lapset mukanaan. Koko omaisuus oli muutamissa kasseissa, Salo muistelee.
Alkuvaiheessa Salo ja burmalaisperhe tapasivat toisiaan lähes päivittäin. Salo auttoi tulijoita monessa arjen asiassa, kuten kodin kalustamisessa, lääkäriin menemisessä, Kela-käynneillä ynnä muussa.
Kerran Salo vei perheen isän Soenai Naingkomin pilkkimään järven jäälle. Hän lainasi ystävälleen pilkkihaalarit ja kumisaappaat. Soenai Naingkom muistaa, että hänellä oli silti hyvin kylmä. Mutta kun kalaa alkoi nousemaan avannosta, mies ei olisi malttanut lähteä kotiin.
Komeh Naingkom kertoo, että burmalainen ruoka muistuttaa vähän kiinalaista ruokaa. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Pariskunta kutsuu Saloa Suomi-isäkseen. Suomi-äiti oli vapaaehtoinen nimeltä Maria, joka on sittemmin jo nukkunut pois. Hannu Salo toteaa, että suomalainen tulee hyvin toimeen toisesta kulttuurista saapuneiden ihmisten kanssa. Yksi asia on kuitenkin hyvä muistaa:
– Ennakkoluulot täytyy heittää romukoppaan!
Yhteistä kieltä Salolla ja burmalaisystävillä ei ollut pitkään aikaan. Kerran Soenai Naingkom huokaisi tulkille:
– Olisi niin paljon asiaa Hannulle, mutta kun ei osaa kieltä.
Nyt neljätoista vuotta myöhemmin Komeh Naingkom ja hänen miehensä Soenai Naingkom juttelevat sujuvasti Hannu Salon kanssa selvällä suomenkielellä. Parhaillaan suunnitteilla on hyväntekeväisyys-tempaus, jolla Porin ja Suomen burmalaiset haluavat auttaa hädässä olevia maanmiehiään.
Porin Seurakuntakeskuksen tiloissa järjestetään 13. toukokuuta buffet-lounas, josta saaduilla varoilla autetaan burmalaisia. Apu ohjataan eteenpäin Suomessa toimivan burmalaisten yhdistyksen kautta. Yhdistys on nimeltään Karenni Society Finland Ry.
Lounas-buffetissa on tarjolla burmalaista ruokaa: riisiä, nuudelia, kevätrullia, friteerattua kanaa, kasviksia ja niin edelleen. Unohtaa ei sovi suurta burmalaista herkkua: itsetehtyä, lihaisaa makkaraa. Komeh Naingkom kertoo, että makkara valmistetaan hyvästä porsaan lavasta rasvoineen. Jauhoja siinä ei ole.
Nykyään Soenai Naingkom ja Komeh Naingkom juttelevat sujuvasti Hannu Salon kanssa selvällä suomenkielellä. KUVA: PAULIINA VILPAKKA
Burmassa syödään sikaa aivan kuten Suomessakin, ja eläimen joka osa käytetään huolellisesti hyödyksi. Burmalainen, itsetehty makkara kuuluu myös Hannu Salon lempiruokiin.
– Joskus kun vien sitä mökille, suomalaiset kaverit syövät kaiken!
Komeh Naingkom kuvailee burmalaisen ruoan muistuttavan hieman kiinalaista ruokaa. Kotona perhe pitää tulisesta ruoasta, mutta buffet-lounas maustetaan suomalaiseen makuun sopivaksi. Jälkiruoaksi on täytekakkukahvit.
Suomen burmalaiset ovat järjestäneet vastaavia hyväntekeväisyys-lounaita viime aikoina ympäri Suomea. Komeh Naingkom tietää, että ainakin Korsnääsissä, Kuopiossa, Punkalaitumella ja Mikkelissä on järjestetty tai järjestetään vastaavia tapahtumia.
Porissa asuu neljä burmalaista perhettä. Salo ja Naingkomin pariskunta pohtivat, miksei burmalaisia ole tällä hetkellä erikseen mainittu Suomen pakolaiskiintiössä, kun on kuitenkin selvää, että maassa on suuri hätä.
Burmalainen buffet-lounas
– Lauantaina 13.5. kello 10.30-15.00
– Porin Seurakuntakeskus, Itäpuisto 14, Pori
– Hinta 15 e, lapset alle 12 v 10 e, alle 5v. ilmaiseksi
– Ilmoittautuminen 9.5. mennessä Minna Arolle, Puh. 0400 309 761
– Tuotto ohjataan Burmassa olevien siviilien auttamiseksi

