Pau­lii­na Vil­pak­ka

Tai­na Oja­nie­mel­lä (os.Up­pa) on ta­ka­naan yk­si par­hais­ta ke­sis­tään po­lii­sis­sa. Hän on suo­rit­ta­nut ali­pääl­lys­tön eri­kois­tu­mi­so­pin­toi­hin kuu­lu­vaa har­joit­te­lua kent­tä­joh­ta­ja­na, en­sim­mäi­se­nä nai­se­na Po­rin po­lii­siase­man his­to­ri­as­sa. Lä­hi­viik­koi­na opin­not tu­le­vat maa­liin, ja Oja­nie­mi val­mis­tuu yli­kons­taa­pe­lik­si.

Nai­sia on jo alal­la pal­jon, mut­ta val­von­ta- ja hä­ly­tys­toi­min­nas­sa ei ole Po­ris­sa nai­nen toi­mi­nut ai­kai­sem­min esi­mie­he­nä.

– Kiel­tä­mät­tä se on har­vi­nai­nen ti­lan­ne, jos ver­taa mui­hin kau­pun­kei­hin. Toi­vot­ta­vas­ti olen suun­nan­näyt­tä­jä muil­le­kin nai­sil­le, et­tä roh­ke­as­ti vaan näi­hin teh­tä­viin, Oja­nie­mi sa­noo.

Kent­tä­joh­ta­jan teh­tä­viin kuu­luu ol­la pe­ril­lä sii­tä, mitä alu­eel­la vuo­ron ai­ka­na ta­pah­tuu, ja joh­taa po­lii­sin työ­tä. Kent­tä­joh­ta­jan ti­lan­ne­ta­ju on hen­ki­sen suo­ri­tus­ky­vyn ydin. Oja­nie­mi ajat­te­lee, et­tä tänä päi­vä­nä kent­tä­joh­ta­jan tu­lee ol­la it­se­kin läs­nä siel­lä, mis­sä ih­mi­set ovat, eli mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan jal­kau­tua ken­täl­le asi­ak­kait­ten pa­riin.

Ojaniemi kertoo, että kenttäjohtajan tehtäviin kuuluu olla perillä siitä, mitä alueella vuoron aikana tapahtuu, ja johtaa poliisin työtä. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Oli po­lii­si mies tai nai­nen, töi­hin tul­les­saan ol­ta­va hen­ki­ses­ti val­mii­na koh­taa­maan mitä vaan. Heti työ­vuo­ron aluk­si voi ol­la vas­tas­sa hen­keen ja ter­vey­teen koh­dis­tu­vaa uh­kaa, ku­ten esi­mer­kik­si aseis­tau­tu­nut hen­ki­lö tai va­ka­va lii­ken­ne­on­net­to­muus. Oja­nie­mi it­se val­mis­tau­tuu al­ka­vaan työ­päi­vään käy­mäl­lä päi­vän aluk­si met­sä­len­kil­lä tai ko­lis­te­le­mal­la punt­te­ja au­to­tal­liin ra­ken­ne­tul­la punt­ti­sa­lil­la. Jo­ka­päi­väi­nen lii­kun­ta on jää­nyt ta­vak­si vuon­na 2008 päät­ty­neel­tä ur­hei­lu-ural­ta. Lii­kun­ta­suo­ri­tuk­ses­ta saa ener­gi­aa, ja se toi­mii vas­ta­pai­no­na työl­le. Jo­ka­päi­väi­sen lii­kun­ta­tuo­ki­on jäl­keen mie­li on val­mis koh­taa­maan ih­mi­siä ja asi­ak­kai­ta töis­sä.

Oja­nie­mi on jul­ki­suu­des­ta tut­tu kas­vo. Hän edus­ti ur­hei­lu-ural­laan Suo­mea kei­hään­hei­tos­sa useis­sa ar­vo­ki­sois­sa, ja on sen jäl­keen osal­lis­tu­nut tosi tv-oh­jel­miin, ku­ten Po­lii­sit, Sel­viy­ty­jät ja Far­mi. Toi­si­naan ih­mi­set lä­hes­ty­vät hän­tä ka­dul­la huik­kaa­mal­la tut­ta­val­li­ses­ti ”hei Tai­na!”, vaik­ka hän oli­si po­lii­sin haa­la­reis­sa. Oja­nie­meä se ei häi­rit­se, vaan päin­vas­toin hän ko­kee jul­ki­suus­taus­tan­sa hy­vä­nä jään­mur­ta­ja, ja kes­kus­te­lun avaa­ja­na.

Porissa syntynyt ja kasvanut Ojaniemi toteaa, että vuosien varrella kaupungin keskusta ja poliisin tehtävät ovat muuttuneet paljon. Kuva: PAULIINA VILPAKKA

Oja­nie­mi on syn­ty­nyt ja kas­va­nut Po­ris­sa. Vuo­sien vie­ries­sä ko­ti­kau­pun­ki on muut­tu­nut pal­jon. En­nen nuo­ri­so viet­ti vii­kon­lop­puil­to­jaan kes­kus­tan kä­ve­ly­ka­dul­la, ja joi pus­si­kal­jaa kou­lu­jen pi­hoil­la. Ny­ky­ään tei­nien ko­koon­tu­mis­pai­kat löy­ty­vät muu­al­ta. Rän­nin­kier­to ja tak­si­jo­no­tap­pe­lut ovat ne­kin jää­neet vä­hem­mäl­le, vaik­ka al­ko­ho­lin­käyt­tö ai­heut­taa edel­leen po­lii­sil­le teh­tä­viä il­ta-ai­kaan kes­kus­tas­sa.

Sen si­jaan po­lii­si saa ny­ky­ään työs­ken­nel­lä toi­sen­lais­ten teh­tä­vien pa­ris­sa. Esi­mer­kik­si huu­mei­siin liit­ty­vät teh­tä­vät ovat li­sään­ty­neet rä­jäh­dys­mäi­ses­ti vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na. Myös mie­len­ter­vey­teen liit­ty­vät teh­tä­vät ovat tul­leet osak­si po­lii­sin ar­kea.

Las­ten ja nuor­ten hen­kis­tä pa­hoin­voin­tia ja vä­ki­val­ta­ri­kok­si­a­kaan ei voi si­vuut­taa. Ne tun­tu­vat kos­ket­ta­van lap­sia yhä nuo­rem­mal­la iäl­lä, ja se on Oja­nie­mes­tä eri­tyi­sen huo­les­tut­ta­vaa.

Näis­tä syis­tä hy­vät kes­kus­te­lu- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot ovat yhä tär­ke­äm­pi osa po­lii­sin am­mat­ti­tai­toa. Oja­nie­mi ker­too, et­tä pu­hu­mal­la voi joko saa­da ti­lan­teen kär­jis­ty­mään, tai saa­da sen rau­hoit­tu­maan. Hän ar­vos­taa sitä, et­tä hy­vään lop­pu­tu­lok­seen pääs­tään il­man voi­man­käyt­töä, ja et­tä kes­kus­te­lus­ta jää asi­ak­kaal­le­kin hyvä maku. Oja­nie­mes­tä on hie­noa, et­tä Po­rin kal­tai­ses­sa pik­ku­kau­pun­gis­sa voi­daan jäl­keen­päin asi­ak­kaan, vaik­ka sen ros­von­kin kans­sa moi­ka­ta, kun ta­va­taan.

(Jut­tua kor­jat­tu 27.9.2023: Po­rin po­lii­si­lai­tos kor­jat­tu Po­rin po­lii­si­a­se­mak­si.)