San­na Jääs­ke­läi­nen

Rii­na Lau­ri­la pyö­räh­te­lee kir­kon käy­tä­väl­lä, val­koi­nen ki­mal­te­le­vin ku­vi­oin kir­jail­tu viit­ta hul­mu­ten. Va­lo­ku­vaan hän­tä Meri-Po­ris­sa Pih­la­van kir­kos­sa, jos­sa hän on sa­mai­se­na il­ta­na me­nos­sa pu­hu­maan mart­tail­taan. Myös mar­toil­le hän ai­koo tans­sia yh­dis­tä­en viit­taan vie­lä bal­le­ri­nan kär­ki­tos­sut.

Rii­na on sekä am­mat­ti­tans­si­ja et­tä pap­pi. Tans­si ei ole täs­sä vain tai­de-elä­mys, vaan kan­taa mu­ka­naan vies­tiä us­kos­ta.

– Ker­ron evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa liik­keen kaut­ta, hän sa­noo.

Tans­sin tuo­mi­nen mu­kaan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen on mo­nel­le tääl­lä­päin uut­ta, mut­ta maa­il­mal­la se ei ole ta­va­ton­ta. Rii­na mai­nit­see sen ole­van jopa kas­va­va tren­di. Kaut­ta ai­ko­jen kir­kois­sa on kuul­tu mu­siik­kia ja näh­ty tai­det­ta maa­lauk­si­na ja veis­tok­si­na. Tai­de­muo­to­na tans­si so­pii hy­vin jouk­koon.

Po­ris­ta ko­toi­sin ole­va Rii­na aloit­ti tans­si­har­ras­tuk­sen Tans­si­kou­lu Lii­sa No­jo­sen sa­tu­ba­le­tis­sa, jo­hon ihas­tui en­si­kos­ke­tuk­sel­la.

– Sa­noin heti, et­tä mi­nus­ta tu­lee ba­let­ti­tans­si­ja, hän ker­too.

Tie vei en­sin No­jo­sen eri­tyis­kou­lu­tus­ryh­mään ja 15-vuo­ti­aa­na lah­ja­kas tyt­tö pää­si Hel­sin­kiin Suo­men Kan­sal­li­soop­pe­ran Ba­let­ti­kou­luun. Rii­na kävi ba­let­ti­kou­lun li­säk­si il­ta­lu­ki­o­ta ja vuon­na 1992, 18-vuo­ti­aa­na, hän val­mis­tui sekä yli­op­pi­laak­si et­tä tans­si­jak­si ja sai heti työ­so­pi­muk­sen Kan­sal­li­soop­pe­raan. Unel­mat to­teu­tui­vat.

Rii­na oli huo­man­nut jo käy­des­sään lu­ki­on kah­des­sa vuo­des­sa, et­tä opis­ke­lu oli hä­nel­le sekä mie­lui­saa et­tä help­poa. Hän kui­ten­kin tans­si unel­ma­työs­sään on­nel­li­se­na mon­ta vuot­ta, mut­ta mie­les­sä oli, et­tä jo­nain päi­vä­nä voi­si ha­kea yli­o­pis­toon­kin.

– Pi­din tans­sis­ta vä­lil­lä tau­ko­a­kin. Olin 26-vuo­ti­aa­na Pa­rii­sis­sa tai­ku­ri Mar­ko Kar­von avus­ta­ja­na Li­dos­sa. Ja tie­tys­ti olin äi­tiys­lo­mal­la kak­si ker­taa, hän ker­too.

Ba­le­tis­ta Rii­na jäi eläk­keel­le 44-vuo­ti­aa­na. Hän oli jo sitä en­nen ha­ke­nut ja pääs­syt Hel­sin­gin yli­o­pis­ton te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan ja al­koi nyt opis­kel­la täy­sil­lä.

– Olin käy­nyt en­nen sitä läpi eri­lai­sia vai­hei­ta: oli ho­me­vau­ri­oi­nen koti, kro­pas­sa­kin oli vai­keuk­sia. Olin ky­see­na­lais­ta­nut am­mat­ti­ni, kun en voi­nut teh­dä sitä niin kun­ni­an­hi­moi­ses­ti kuin ha­lu­sin. Mie­tin mo­nia asi­oi­ta ja hain vas­tauk­sia ky­sy­myk­sii­ni. Tun­sin, et­tä te­o­lo­gia oli vas­taus, se an­toi mi­nul­le pal­jon ja sa­mal­la pys­tyin opis­ke­le­maan am­mat­tiin. Li­säk­si luin mo­nia si­vu­ai­nei­ta, esi­mer­kik­si psy­ko­lo­gi­aa ja eri­tyis­pe­da­go­giik­kaa, jot­ka myös an­ta­vat vas­tauk­sia elä­män ky­sy­myk­siin.

Us­kon­non ja tans­sin yh­dis­tä­mi­nen kävi luon­te­vas­ti. Rii­na teki mais­te­rin tut­kiel­man­sa­kin hen­gel­li­ses­tä tans­sis­ta. Hän val­mis­tui ke­sä­kuus­sa 2021.

Riina Laurila on pappi, mutta myös ammattitanssija.

Pa­pik­si Rii­na vi­hit­tiin mar­ras­kuus­sa 2021, jol­loin hän aloit­ti Eu­ra­jo­en seu­ra­kun­nas­sa kap­pa­lai­sen vi­ran­si­jai­se­na. Oma koti hä­nel­lä on edel­leen Van­taal­la. Sa­ta­kun­nas­sa hän asus­taa äi­tin­sä Riit­ta Lau­ri­lan luo­na Po­ris­sa. Äi­ti myös te­kee Rii­nal­le tans­si­a­sut, ku­ten vii­tat, joi­hin on kir­jail­tu ka­lo­ja, elä­män­puu ja muu­ta kris­til­lis­tä sym­bo­liik­kaa.

– Olen viih­ty­nyt Sa­ta­kun­nas­sa tosi hy­vin, Rii­na ker­too.

– Ko­ti­seu­tu­rak­kaus on syt­ty­nyt uu­des­taan. Kaik­ki on tääl­lä niin help­poa ja lä­hel­lä. Mis­sään ei ole ruuh­kia ja ih­mi­sis­tä tyk­kään tosi pal­jon.

Rii­nan pää­paik­ka on Lu­vi­al­la, mis­sä hä­nel­lä on työ­huo­ne­kin. Hän ker­too teh­neen­sä pal­jon toi­mi­tuk­sia, ku­ten kas­tei­ta ja hau­taan­siu­naa­mi­sia, myös Eu­ra­jo­el­la. Nyt tu­le­va­na pal­mu­sun­nun­tai­na 24.3. hä­net näh­dään Eu­ra­jo­en seu­ra­kun­nan mak­sut­to­mas­sa Koko kan­san py­hä­päi­vä -ta­pah­tu­mas­sa, jos­sa kel­lo 10 al­ka­van mes­sun jäl­keen on lu­vas­sa eri­lais­ta oh­jel­maa ja toi­min­ta­pis­tei­tä, jois­ta yk­si on Rii­na-bal­le­ri­nan esi­tys ja ba­let­ti­pa­ja.

Lu­vi­an kir­kos­sa on puo­les­taan maa­nan­tai­na 25.3. Liik­ku­va ru­kous -ni­mi­nen il­ta­kirk­ko al­ka­en kel­lo 18. Se on ju­ma­lan­pal­ve­lus, jos­sa on mu­ka­na tans­sie­si­tys Vie­raal­la maal­la kau­ka­na -vir­teen. Rii­naa sä­es­tä­vät kla­ri­ne­til­la Ida Kaik­ko­nen ja pi­a­nol­la Piia Hei­ni­nen.

– Us­kon, et­tä lu­vas­sa on hie­no ti­lai­suus. Klas­si­nen ba­let­ti on help­po tuo­da kirk­koon. Kan­nat­taa tul­la mu­kaan, täs­sä ei ole mi­tään rie­naa­vaa, Rii­na sa­noo.

Sa­no­taan­han Raa­ma­tus­sa­kin: Ylis­tä­kää hän­tä tans­sien ja rum­pua lyö­den, ylis­tä­kää hän­tä luut­tua ja hui­lua soit­ta­en! (Psal­mi 150:4)