Maa­rit Ant­ti­la

Oh­jaa­ja Aa Pee Sö­der­dahl sai vii­me vuon­na hou­ku­tel­tua Nak­ki­lan Na­pa­koi­hin var­si­nai­sen te­at­te­ri­ve­te­raa­nin.

– Vii­me ke­sä­nä puut­tui yh­teen roo­liin näyt­te­li­jä, in­nok­kaas­ti läh­din mu­kaan, et­tä sain jo­tain te­ke­mis­tä, muu­ta­ma vuo­si sit­ten elä­köi­ty­nyt am­mat­ti­näyt­te­li­jä Ilk­ka Aro ker­too.

– Vä­hän kyl­lä vii­me ke­sä­nä jän­nit­ti, mi­ten Itä-Suo­men poi­ka tääl­lä pär­jää, mut­ta hy­vin otet­tiin vas­taan, kah­vit­kin kan­net­tiin eteen, Po­rin Te­at­te­ris­ta tut­tu näyt­te­li­jä ker­too.

Aron roo­li Ar­to Paa­si­lin­nan Hur­maa­vas­sa jouk­koit­se­mur­has­sa on va­ka­vas­ti sai­ras­tu­nut elä­köi­ty­nyt in­si­nöö­ri, joka poh­tii päi­vien­sä päät­tä­mis­tä. Ym­pä­ril­leen hän saa bus­si­las­til­li­sen sa­moin ajat­te­le­via ih­mi­siä.

Arol­le ke­sä­te­at­te­ri on tut­tu mil­jöö, sil­lä hän näyt­te­li niis­sä use­as­ti eri puo­lil­la Suo­mea am­mat­tiu­ran­sa ai­ka­na.

Har­ras­ta­ja­näyt­tä­möl­lä on eri­tyi­sen tär­keä paik­ka näyt­te­li­jän sy­dä­mes­sä, sil­lä Aro ker­too ole­van­sa har­ras­ta­ja­te­at­te­rin kas­vat­ta­ma. Ura ur­ke­ni Tuus­nie­men Töy­ry-te­at­te­ris­sa Itä-Suo­mes­sa.

Am­mat­ti­lai­suu­teen ver­rat­tu­na esi­tys val­mis­tuu Nak­ki­las­sa lep­poi­sas­ti. Lep­poi­sak­si Aro ku­vai­lee koko kon­sep­tia.

– Ke­sä­te­at­te­riin läh­dös­sä on tär­kein­tä juua po­ru­kal­la vä­li­ai­ka­kah­vit, se­hän on se yk­kösp­ri­o­ri­teet­ti.

Aa Pee Söderdahl ohjaa Nakkilan Napakoiden kesäteatterin ohella Simpauttajan Merikarvialle. Kuva: Maarit Anttila

Aa Pee Söderdahl ohjaa Nakkilan Napakoiden kesäteatterin ohella Simpauttajan Merikarvialle. Kuva: Maarit Anttila

Hur­maa­van jouk­koit­se­mur­han näyt­te­li­jä­kaar­tis­ta löy­tyy toi­nen­kin te­at­te­rin am­mat­ti­lai­nen, Po­rin Te­at­te­rin näyt­tä­mö­mies Lau­ri Leh­ti­mä­ki. Vä­lil­lä Leh­ti­mä­ki to­sin ker­too miet­ti­vän­sä, mik­si jak­saa 10 kuu­kau­den työ­put­ken jäl­keen viet­tää vie­lä ke­sät­kin te­at­te­rin pa­ris­sa.

– Tääl­lä on kui­ten­kin mu­ka­va po­ruk­ka, mu­ka­vaa te­ke­mis­tä, pal­jon va­pauk­sia ja kaik­ki saa­vat osal­lis­tua kaik­keen.

Nak­ki­la­lais­tu­nut Leh­ti­mä­ki viet­ti ai­kaan­sa ke­sä­te­at­te­ril­la jo tei­ni­poi­ka­na, sil­lä hä­nen isoi­sän­sä Veik­ko Leh­ti­mä­ki oli ra­ken­ta­mas­sa ke­sä­te­at­te­ria 90-lu­vul­la.

Po­ri­lai­nen Har­ri “Har­za” Pit­kä­nen hyp­pä­si pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten kyl­mil­tään te­at­te­ri­lai­sek­si.

– Niin­kin vaa­ti­mat­to­maan mu­si­kaa­lin kuin Viu­lun­soit­ta­ja ka­tol­la. Pää­roo­lin esit­tä­jä Ris­to Ha­ka­la bon­ga­si mi­nut Po­rin Sam­po­las­ta Sa­tu­la­se­pän ka­ra­o­ke­kil­pai­lus­ta.

– En osan­nut nuot­te­ja, lau­loin kor­va­kuu­lol­ta. Seu­raa­va­na ke­sä­nä olin­kin jo On­nen­maan pää­roo­lis­sa.

Pit­kä­nen ker­too ra­kas­tu­neen­sa Na­pa­koi­den pie­nen lam­men ran­nal­la si­jait­se­vaan ke­sä­te­at­te­ri­paik­kaan oi­tis.

– Nyt pi­täi­si kyl­lä lait­taa tal­koot pys­tyyn, jot­ta saa­daan tuo vas­ta­ran­nan le­pik­ko pois ja käk­kä­rä­män­nyt oi­keuk­siin­sa.

Päi­vä­työk­seen Pit­kä­nen ra­ken­taa lai­va­loh­ko­ja Män­ty­luo­dos­sa. Vuo­ro­työ tuo omat haas­teen­sa har­ras­tuk­seen.

– Töis­sä on ai­ka hek­tis­tä, mut­ta näy­tös­päi­vil­le olen saa­nut so­vit­tua päi­vä­vuo­rot.

Aa Pee Sö­der­dahl oh­jaa Nak­ki­lan Na­pa­koi­den ke­sä­te­at­te­rin ohel­la Sim­paut­ta­jan Me­ri­kar­vi­al­le. Hur­maa­van jouk­koit­se­mur­han te­kee oh­jaa­jan mu­kaan haas­teel­li­sek­si se, et­tä roo­li­hen­ki­löt is­tu­vat bus­sis­sa mat­kal­la koh­ti yh­teis­tä pää­mää­rää: elä­män päät­tä­mis­tä. Näyt­tä­möl­le ra­ken­tuu­kin lin­ja-au­to.

Toi­saal­ta Sö­der­dahl tyk­kää rat­koa haas­tei­ta.

– Nak­ki­las­sa teh­dään kun­ni­an­hi­mois­ta te­at­te­ria. Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti in­ho­an hömp­pä­ko­me­di­aa, ja esi­tyk­ses­sä pi­tää ai­na ol­la joku pu­nai­nen lan­ka. Täs­sä on pal­jon mus­taa huu­mo­ria, jota kat­so­jat saa­vat esi­tyk­ses­tä on­kia.

Näy­tel­mä pe­rus­tuu Paa­si­lin­nan vuon­na 1990 il­mes­ty­nee­seen sa­man­ni­mi­seen ro­maa­niin. Elo­ku­va­ver­sio on vuo­del­ta 2000.

– Osal­le ih­mis­tä teos on le­gen­da, mut­ta ai­ka pal­jon on häm­mäs­tyt­tä­nyt se, et­tä on pal­jon ih­mi­siä, jot­ka ei­vät enää tun­ne te­os­ta.

Hur­maa­vaa jouk­koit­se­mur­haa esi­te­tään 3.–24.7.

Nak­ki­lan Na­pa­koil­la on myös las­ten­te­at­te­ria: Reet­ta Veh­ka­lah­den oh­jaa­ma Yö­kou­lu ja hir­veä ham­mas­kei­ju on oh­jel­mis­tos­sa 31.5.–14.6.