Ari An­te­roi­nen

Te­at­te­ri­ka­pel­li­mes­ta­ri ja sä­vel­tä­jä Ee­va Kon­tu vas­taa what­sap­pin ku­va­pu­he­luun Lon­toos­ta. Hän on tyt­tä­ren­sä ko­to­na.

– Kä­vin tuol­la van­has­sa opi­nah­jos­sa­ni Ro­yal Aca­de­my of Mu­si­cis­sa pa­ril­la tun­nil­la. Li­säk­si olem­me kat­so­neet te­at­te­rin de­le­gaa­ti­on kans­sa esi­tyk­siä, Kon­tu ker­too.

– Ai­na tu­lee sel­lai­sia esi­tyk­siä näh­tyä, joi­ta ha­lu­ai­si tuo­da myös Suo­meen. Kuka tä­män te­ki­si ja mis­sä, poh­dis­kel­laan. Jot­kut esi­tyk­sen ovat re­le­van­tim­pia kuin toi­set. Ai­na nois­ta op­pii, kun mi­nä­kin olen puo­lik­si sä­vel­tä­jä. Kai­kes­ta on ai­na hyö­tyä.

Kon­tu asuu Hel­sin­gin Kruu­nun­haas­sa.

– Koen sen vä­hän sel­lai­se­na pie­ne­nä ky­lä­nä. Vä­hän kuin Eu­ra­jo­el­la oli­si, viit­taa Kon­tu syn­nyin­paik­kaan­sa.

– Sis­ko ja van­hem­mat­kin asu­vat ihan muu­ta­man kort­te­lin pääs­sä. Siel­lä tun­tee kaik­ki kau­pan­tä­dit ja muut.

Kon­tu ker­too omaa­van­sa kah­den­lai­set juu­ret.

– Eu­ra­jo­el­la olen täy­si-ikäis­ty­nyt, mut­ta van­hem­mat ovat Var­si­nais-Suo­mes­ta, Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta ja My­nä­mä­el­tä, jo­ten niil­le­kin seu­duil­le it­se­ni vah­vas­ti ank­ku­roin, Kon­tu mää­rit­te­lee.

– Kun kuu­len jon­kun ole­van vaik­ka Rau­mal­ta, niin sa­non heti ole­va­ni it­se­kin mel­kein rau­ma­lai­nen. Kä­vin mu­siik­ki­o­pis­toa Rau­mal­la ja asuin­kin siel­lä vuo­den. Sa­non myös toki, et­tä olen mel­kein Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta­kin. Tai My­nä­mä­el­tä. Mur­re tait­tuu heti sin­ne suun­taan, niin kuin nyt­kin kävi, nau­rah­taa Kon­tu.

Eeva Kontu on lainannut kuulemansa moton ohjenuorakseen. Se kuuluu ”Se biisi, mitä soitat, on aina maailman paras.” Kuva: Mojo Erämetsä

Kon­tu to­te­aa te­at­te­ri- ja mu­si­kaa­li­juu­rien ole­van Eu­ra­jo­el­la ja sen ylä­as­teel­la sekä lu­ki­os­sa, mis­sä Kyl­lik­ki Staff al­koi nii­tä te­ke­mään.

– En en­nen edes tien­nyt, et­tä mu­si­kaa­le­ja on ole­mas­sa. Al­kuun olin seis­ka­luok­ka­lai­se­na vain soit­ta­mas­sa kla­ri­net­tia ja sak­so­fo­nia. Se sy­tyt­ti sel­lai­sen in­to­hi­mon. Se jäi ta­ka­rai­voon. Kyl­lik­ki oli mul­le tai­tei­li­juu­den esi­ku­va, ku­vaa Kon­tu.

Mu­siik­ki­juu­ret taas ovat tiu­kas­ti Rau­man mu­siik­ki­o­pis­tos­sa.

– Rei­jo ”Tak­ku” Yli­nen is­tut­ti mi­nuun muu­sik­kou­den. Et­tä mikä sii­nä on tär­kein­tä. En­sim­mäi­sen am­mat­ti­keik­ka­ni muu­ten soi­tin Rau­man Kau­pun­gin­te­at­te­rin Vic­tor/Vic­to­ria-mu­si­kaa­lis­sa.

Mitä on työn al­la tai tu­lol­laan?

– Vii­me vuon­na tein kym­me­nen eri en­si-il­taa nel­jäs­sä eri maas­sa. Oli Os­loa, Tuk­hol­maa, Tart­toa, Kon­tu ker­too.

– Nyt yri­tin saa­da mah­dol­li­sim­man mon­ta työ­tä Hel­sin­kiin. Olen pää­ka­pel­li­mes­ta­rin tit­te­lil­lä Hel­sin­gin Kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa, osa-ai­kai­se­na to­sin. Olen aja­tel­lut, et­tä puo­let on ka­pel­li­mes­ta­rin töi­tä ja puo­let sä­vel­tä­jän.

Kon­tu on in­nois­saan tu­le­vas­ta Swee­ney Todd -mu­si­kaa­lin kon­sert­ti­ver­si­os­ta. Sitä esit­tää tam­mi­kuus­sa Tam­pe­reen Oop­pe­ra oh­jat­tu­na ja vi­su­a­li­soi­tu­na kon­sert­ti­ver­si­o­na Tam­pe­re-ta­los­sa. Pää­o­sis­sa lau­la­vat Vil­le Ru­sa­nen ja Ma­ria Yli­pää.

– Sii­tä olen val­ta­van yl­peä. Hie­no Step­hen Sond­hei­min sä­vel­lys. Haus­ka ja pe­lot­ta­va, mut­ta fi­lo­so­fi­nen­kin. Ural­la­ni tosi iso jut­tu, heh­kut­taa Kon­tu.

Sä­vel­lys­puo­lel­la Kon­tu on mu­ka­na Kan­sal­li­soop­pe­ran uu­den oop­pe­ran sä­vel­ly­soh­jel­mas­sa.

– Sen pa­ris­sa kir­joi­te­taan mi­ni­op­pee­rat, jot­ka esi­te­tään elo­kuus­sa Al­mi-sa­lis­sa, Kon­tu mai­nit­see.

– Sä­vel­län kyl­lä koko ajan niin uu­sia mu­si­kaa­le­ja kuin oop­pe­raa­kin.

On­ko mu­siik­ki­puo­lel­la joi­tain haa­vei­ta?

– Buc­ket list on val­ta­va. Tuol­lais­ten näyt­tä­möl­lis­tet­ty­jen kon­sert­ti­mu­si­kaa­lien te­ke­mi­nen on yk­si. On pal­jon myös suo­ma­lai­sia mu­si­kaa­le­ja, jois­ta ei tie­de­tä, Kon­tu muis­tut­taa.

– Ha­lu­ai­sin myös il­man muu­ta sä­vel­tää mu­si­kaa­lin jos­tain mei­dän kan­sal­li­see­pok­ses­ta, ku­ten vaik­ka Nis­ka­vuo­ri-kir­ja­sar­jas­ta. Siel­lä on niin pal­jon eri­lai­sia nais­koh­ta­loi­ta.

Kon­tu kui­ten­kin top­puut­te­lee sa­no­mi­si­aan to­te­a­mal­la, et­tä kyl­lä hän te­kee kaik­ki tar­jo­tut työt, mit­kä vain ka­len­te­riin mah­tuu.

– Mu­ka­va oli­si teh­dä jo­tain myös sin­ne län­si­ran­ni­kol­le!