Tiia Jo­ki­sa­lo

Ra­dio Nos­tal­gi­an juon­ta­ja Mar­kus Park­ki­sen his­to­ria Kir­vat­sin Jy­tän kans­sa ei ole pit­kä lai­sin­kaan, mut­ta si­tä­kin rak­kaam­pi. Mies oli vii­me vuon­na en­sim­mäis­tä ker­taa Jy­täs­sä töi­den mer­keis­sä, ja ko­di­kas, pai­kal­li­nen ta­pah­tu­ma sai sy­dä­men läi­käh­tä­mään. Niin täy­sin, et­tä Jytä osoit­tau­tui mie­hen vii­me ke­sän ko­ho­koh­dak­si.

– Se oli rak­kaut­ta en­si­sil­mäyk­sel­lä, sil­lä ta­pah­tu­mas­sa oli sitä jo­ta­kin. Fii­lis oli niin ma­kea. En tie­dä mi­ten sitä ku­vai­li­si, in­tii­mi, yh­tei­söl­li­nen kon­sert­ti, jo­hon ih­mi­set tu­le­vat naut­ti­maan mu­sii­kis­ta ja pi­tä­mään haus­kaa.

Ra­dio Nos­tal­gia te­kee Kir­vat­sin Jy­täs­tä suo­raa lä­he­tys­tä päi­vän ajan. Vaik­ka Park­ki­nen töis­sä on­kin, ei tämä keik­ka tun­nu työl­tä. Lä­he­tys teh­dään pai­kan pääl­lä ta­pah­tu­man yti­mes­tä ja sa­mal­la juon­ta­ja saa naut­tia tun­nel­mas­ta ja mu­sii­kis­ta.

– Se on jää­nyt mie­leen vii­me vuo­des­ta, kun lo­pet­te­lin omaa lä­he­tys­tä­ni ja sil­mien edes­sä le­pä­si Kir­ju­rin veh­reys, au­rin­ko väl­keh­ti ja vesi so­li­si ja ai­dan ta­ka­na al­pa­kat seu­ra­si­vat mi­nua tar­kas­ti.

Vii­me vuo­den ta­paan Kir­vat­sin Jy­tän yh­teis­työ­kump­pa­ni on jäl­leen Ra­dio Nos­tal­gia ja Park­ki­nen saa­puu­kin kol­le­goi­den­sa kans­sa jäl­leen pe­li­pai­kal­le en­si kes­ki­viik­ko­na.

– Odo­tuk­set on tie­ten­kin kor­ke­al­la, kun nyt tie­dän mi­hin tu­len. Toi­vo­taan, et­tä ke­lit suo­si­vat, vii­me vuon­na jos­sain koh­taa vet­tä tuli niin pal­jon, et­tä ta­pah­tu­ma piti kes­keyt­tää, mut­ta se kuu­luu asi­aan Suo­men ke­säs­sä.

Park­ki­nen on ol­lut ra­di­oää­ne­nä pa­ri­sen kym­men­tä vuot­ta, en­sin Sä­vel­ra­di­os­sa ja sit­ten Ra­dio Nos­tal­gi­as­sa ja vä­lis­sä myös Ra­dio Suo­men puo­lel­la. Park­ki­nen juon­taa yleen­sä lä­he­tyk­siä yk­sin, mut­ta Po­riin juon­ta­ja­ka­ve­rik­si saa­puu An­na Hans­ki.

– Kir­vat­sin Jy­tän mu­siik­ki­lin­ja on juu­ri sitä, mikä it­seä pu­hut­te­lee. Vii­me vuo­des­ta mie­leen on jää­nyt eri­tyi­ses­ti Suzi Qu­at­ro ja Ile Kal­lio bän­dei­neen. Tänä vuon­na odo­tan nä­ke­vä­ni Kake Ran­de­li­nin li­ve­kei­kan ja mi­ten hän to­den­nä­köi­ses­ti rä­jäyt­tää ylei­sön hur­mi­oon. Vii­mek­si olen mie­hen näh­nyt tans­si­la­va­kei­kal­la ja nyt kiin­nos­taa näh­dä mil­lai­nen hä­nen fes­ta­ri­keik­kan­sa on.

Po­riin mies pa­laa mie­lel­lään, sil­lä ai­em­mat vi­sii­tit ovat jät­tä­neet hy­vät muis­tot. Mie­leen on jää­nyt mie­li­ku­va vie­hät­tä­väs­tä pik­ku­kau­pun­gis­ta, jos­sa asus­taa avu­li­ai­ta ja mu­ka­via ih­mi­siä.

Pait­si it­se Kir­vat­sin Jy­tää, odot­taa Park­ki­nen käyn­nil­tään eräs­tä tois­ta­kin asi­aa.

– Jos täl­lä ker­taa löy­täi­sin sel­lai­sen gril­lin, jos­ta saa eh­dan, ai­don ja pe­rin­tei­sen po­ri­lai­sen, niin se oli­si mah­ta­vaa. Saa vin­ka­ta, jos tie­tää, mis­tä sel­lai­sen saa, hän nau­rah­taa.