San­na Jääs­ke­läi­nen

Työ­hy­vin­voin­ti on asia, jo­hon on vii­me vuo­si­na kiin­ni­tet­ty en­tis­tä enem­män huo­mi­o­ta. Jo työ­voi­ma­pu­lan ta­kia yri­tys­ten on täy­ty­nyt ko­hen­taa työ­nan­ta­ja­ku­vaan­sa. Jos työ­pai­kal­la ei voi­da hy­vin, mai­ne kyl­lä kan­tau­tuu työn­ha­ki­joi­den kor­viin.

Kun työ­pai­kal­la on hyvä ja toi­sia kun­ni­oit­ta­va il­ma­pii­ri, al­kaa myös työ su­jua pa­rem­min. Tut­ki­tus­ti tuot­ta­vuus nou­see, hen­ki­lös­tö si­tou­tuu työ­hön­sä, asi­a­kas­tyy­ty­väi­syys kas­vaa ja vii­me ai­koi­na ta­pe­til­la ol­leet sai­raus­pois­sa­o­lot­kin vä­he­ne­vät.

Ei­pä ih­me, et­tä Län­si­ran­ni­kon kou­lu­tus Oy Win­No­van joh­ta­mi­sen ja esi­hen­ki­lö­työn leh­to­rit Hilk­ka Ko­lin ja Mari Pa­lo­jär­vi ver­taa­vat työ­hy­vin­voin­tiin pa­nos­ta­mis­ta in­ves­toin­tiin.

– Rat­kai­sut työ­hy­vin­voin­nin kas­vat­ta­mi­sek­si voi­vat ol­la pie­niä, mut­ta niil­lä saat­taa ol­la suu­ret vai­ku­tuk­set. Hy­vin­voin­ti läh­tee esi­mer­kik­si tois­ten huo­mi­oi­mi­ses­ta ja vaik­ka­pa ter­veh­ti­mi­ses­tä, he sa­no­vat.

Työ­hy­vin­voin­nin ke­hit­tä­mi­ses­sä esi­hen­ki­löt ovat avai­na­se­mas­sa ja ju­ri­di­ses­ti­kin sii­tä vas­tuus­sa, mut­ta jo­kai­nen työn­te­ki­jä­kin voi teh­dä oman osuu­ten­sa.

– Muu­tos läh­tee sii­tä, kun hen­ki­lö oi­val­taa oman toi­min­nan mer­ki­tyk­sen työ­yh­tei­söl­le. Ei hän voi eh­kä muut­taa maa­il­maa, mut­ta oman työ­pai­kan il­ma­pii­riin voi jo­kai­nen vai­kut­taa.

Muu­tok­sen käyn­nis­tä­mi­seen ja yli­pää­tään työ­hy­vin­voin­nin mer­ki­tyk­sen ym­mär­tä­mi­seen on ke­hi­tet­ty oma kort­ti­kou­lu­tus. Työ­tur­val­li­suus­lai­tok­sen suun­nit­te­le­mas­sa Työ­hy­vin­voin­ti­kort­ti­kou­lu­tuk­ses­sa on käy­nyt jo lä­hes 40 000 suo­ma­lais­ta. Po­rin Win­No­vas­sa jär­jes­te­tään Työ­hy­vin­voin­ti­kort­ti­kou­lu­tus en­sim­mäis­tä ker­taa 8. mar­ras­kuu­ta. Ko­lin ja Pa­lo­jär­vi ve­tä­vät kurs­si­päi­vän, jon­ka suo­ri­tet­tu­aan hen­ki­lö saa työ­hy­vin­voin­ti­kor­tin. Kou­lu­tus on tar­koi­tet­tu esi­hen­ki­löil­le, työ­suo­je­lun yh­teis­toi­min­ta­hen­ki­lös­töl­le ja kai­kil­le työ­pai­kan työ­hy­vin­voin­nin ke­hit­tä­mi­ses­tä kiin­nos­tu­neil­le.

Par­hai­ten työ­hy­vin­voin­tia edis­te­tään työ­pai­kal­la yh­teis­voi­min.

– Kom­mu­ni­koin­ta ja vies­tin­tä ovat asi­oi­ta, jot­ka nou­se­vat ai­na esiin. Hyvä oh­je on: Ei voi vies­tiä lii­kaa, sa­noo Pa­lo­jär­vi.

Työ­pai­kan säh­köi­set viik­ko­tie­dot­teet ovat tär­kei­tä, mut­ta myös pie­nem­mis­tä asi­ois­ta kan­nat­taa tie­dot­taa. Van­han ajan il­moi­tus­tau­lu ei ole yh­tään hul­lum­pi ka­pi­ne – jos työn­te­ki­jät käy­vät kah­vi­huo­nees­sa, he sa­mal­la nä­ke­vät tie­dot­teet. Säh­kö­pos­tit ja int­ran vies­tit jää­vät hel­pos­ti lu­ke­mat­ta.

Hilk­ka Ko­li­nil­la ja Mari Pa­lo­jär­vel­lä on mo­lem­mil­la jo pit­kä työ­u­ra ta­ka­naan. En­nen Win­No­vas­sa aloit­ta­mis­taan he ovat ta­hoil­laan toi­mi­neet myös esi­hen­ki­lö­teh­tä­vis­sä ja näh­neet, mi­ten työ­hy­vin­voin­nil­la on iso mer­ki­tys. He ovat in­nois­saan, kun pää­se­vät nyt ja­ka­maan tie­to­tai­to­aan myös Työ­hy­vin­voin­ti­kort­ti­kou­lu­tuk­ses­sa.

– Hy­vin­voin­ti on työ­yh­tei­sön yh­tei­nen asia ja kou­lu­tus an­taa toi­vot­ta­vas­ti uut­ta suun­taa ja in­toa työ­hy­vin­voin­nin ke­hit­tä­mi­seen, he sa­no­vat.

– Kurs­sin ote on kes­kus­te­le­va ja osal­lis­ta­va. Ylei­sen ta­son li­säk­si osal­lis­tu­jat pää­se­vät poh­ti­maan, mi­ten omal­la työ­pai­kal­la voi­si esi­mer­kik­si vä­hen­tää kuor­mit­ta­via te­ki­jöi­tä ja li­sä­tä voi­ma­va­ro­ja.