Hel­mi­kuu o al­ka­nu epä­tyy­pil­li­ses­ti vois mel­kei to­ret, ko ol­laa ol­tu läm­py­mä pual ja lu­mest jo osa o ker­riin­ny sul­laa. Siit joh­tui sit on­ki ol­lu nii ”Lii­sa liuk­kaat ko Kai­sa kal­ja­mok­ki” mee ri­a­san jo mont päi­vää. Hi­a­ko­tus­san­ta­ki jo mo­nest stää kaup­paa­vast pu­ti­kist o kuu­lem­ma lop­pu­nu. Meil tääl ran­nal o tua ran­ta­tiä ol­lu kyl ai­ka hy­väs kun­nos koko tal­ve ja san­taa­ki o le­vi­tet­ty ain tar­paa muk­kaa, mut nua si­vu­ti­ät o iha kal­ja­mol ei­kä sin il­ma piik­ki­pot­foo­reit ol mit­tää as­jaa. No ny o lu­vat­tu taas kyl­me­nev­vää ja oi­kee kov­vii­ki pak­ka­sii, et kyl liuk­kaus sit tai­taa väis­tyy. Aa­mu­len­kil sato jot­tai pii­ki­käst päi al­vent­tii ja tuu­le­puus­kat mei­nas viär men­ne­säs tai ai­na­ki sav­vat sai kyy­tii en­ne­ko ker­kes ne uu­rem­ma ker­ra lyär jäi­see ti­ä­he. Kra­paus rak­keik­ki siin tuli yh­täk­kii, mut­tei sit sen­tää se enem­pää ai­na­ka pu­a­lee päi­vää men­nes. Ploo­saus kyl jat­kuu, niät mee kat­to ko­li­see tämä täst puus­kai muk­kaa. Jo­jes o vesi ny ma­ta­lal ei­kä sin jääl ol mit­tää as­jaa, mi­tä­ny nua har­ras­tus­ka­las­ta­jat roh­kee­nas ma­re­ry­sil­läs förs­tää käyr.

Lin­tu­lau­roil käy mel­ko­ne vils­ke ja pöt­ky­löil­ki o taas su­lal ke­lil mel­ko­ne mei­nin­ki ja är­hä­kim­mät tai­taa koko aj­jaa pääst voi­tol. Ur­pi­ai­set täs meil o lau­tai kunk­kui ol­lu, mut mual pää­see sit muuk­ki. Pu­na­tul­kut tun­tuu kyl pu­a­les pi­tä­vä kai­kest pi­ä­nem­päi är­jen­te­lyst hu­a­li­mat. Kor­pit o täs tal­ve ai­kan tun­tu­nu len­tä­vä ää­nek­kääs­ti jopa kol­me kor­pi sels­kaap­pin, ko ta­val­li­ses­ti tän ök­syy niit yks tai kor­kein­tas pari ker­ral­las sil­lo täl­lö. Jol­lai­lai tai­kaus­ko­sen hiuk­ka tätä ole tämä täst fun­tee­ran­nu et kui?

Pre­si­tent­ti­valk­kaus o teh­ty lo­pul­li­ses­ti jo vii­kol kaup­pa­reis­sul, niät ny sit vaa var­ro­taa mil­lai käy? Kan­sa­lais­vel­vol­li­suus pruu­ka­taa san­noo o käyr ää­nes­tä­mäs ja sit voi hy­väs ly­kys jos tar­vis tul­lee osal­lis­tuu po­le­miik­kii pu­a­lest tai vas­taa. Sem­mo­set jok­ka ei ol ään­täs an­ta­nu saa pit­tää mö­lyt ma­has­sas, mut viä ker­kee ää­nes­tää. Ens py­hän eh­toos­ti sit ti­ä­re­tää kuka o mee pre­si­tent­ti seu­raa­vat kuus vuat ja sihe o sit tyy­ty­mi­ne sano joku tut­tu täs ko ää­nes­tä­mäst tuli.

Yks hu­a­mio sun­nun­tai­a­vii­si ylei­sö­o­sas­tost, ko to­ret­tii kui epä­ta­sa-ar­vost o se, et van­kit saa mont läm­mint sa­pus­kaa päi­vä mit­taa ja il­mat­teeks, mut van­huk­sil tu­a­raa kyl­mät, ai­ka tyy­riit ruv­vaat ker­ra vii­kos?? Kyl mää­ki täm­mö­see as­jaa puut­tu­si päät­tä­jän. Ei­ko ne mil­lää ym­mär et hek­ki ai­ka­nas tul­lee van­hoiks ja pal­ve­luist riip­pu­vai­siks? Pal­laa tähä as­jaa ens vii­kol lis­sää.

Ei muk­ko tämä oli täs ja ens viik­koo pys­tös pys­syi…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos