Tiia Jo­ki­sa­lo

Tä­män vuo­den Ul­vi­lan Ola­vin ar­vo­ni­mi luo­vu­tet­tiin elo­kuun alus­sa Han­sa­mark­ki­noil­la yrit­tä­jä Kris­ta-Ca­ro­la Mä­ki­sel­le, pe­rus­te­lui­na myön­tei­nen ja tar­mo­kas toi­min­ta, joka on tuo­nut eri­tyis­tä iloa ja eloa Ul­vi­laan.

Hän on jär­jes­tyk­ses­sään vii­des­tois­ta Ul­vi­lan Ola­vi, nel­jäs nai­nen.

– Ai­ka ko­vas­sa sar­jas­sa pai­ni­taan, kun ai­kai­sem­pia va­lit­tu­ja ovat muun mu­as­sa An­ne Holm­lund ja Juk­ka Moi­la­nen, Mä­ki­nen ihas­te­lee.

Mä­ki­nen muut­ti Ul­vi­laan 2000-lu­vun alus­sa Tam­pe­reel­ta ja on to­sis­saan­kin löy­tä­nyt ko­tin­sa ja paik­kan­sa.

– Kun ai­koi­naan tän­ne tu­lin, en oli­si us­ko­nut, mi­hin kaik­kiin seik­kai­lui­hin pää­dyn­kään, olo on ol­lut vä­hän kuin Lii­sal­la Ih­me­maas­sa, hän nau­raa.

Yrit­tä­jä­nä hän on toi­mi­nut vuo­des­ta 1993, en­sin sii­vou­sa­lan töis­sä ja Ul­vi­laan muu­ton jäl­keen ny­kyi­ses­sä työs­sään hie­ro­ja­na. Sa­mois­sa ti­lois­sa Frii­ta­la-ta­los­sa hän on työs­ken­nel­lyt seit­se­män­tois­ta vuot­ta ja sa­man ver­ran ai­kaa on ku­lu­nut sii­tä, kun hän liit­tyi Ul­vi­lan Yrit­tä­jiin.

Sil­lä on var­mas­ti iso osan­sa sii­nä, et­tä Mä­ki­nen on ko­tiu­tu­nut niin vah­vas­ti kau­pun­kiin. Toi­min­ta yh­dis­tyk­ses­sä on ol­lut pal­jon sy­vem­pää kuin vain yh­dis­tyk­seen kuu­lu­mis­ta, enem­män­kin elä­män­ta­pa ja tun­ne sii­tä, et­tä ol­laan yh­tä per­het­tä.

Vaik­ka vauh­di­kas nai­nen on­kin, eh­kä yl­lät­tä­en hä­nel­lä ei ol­lut ko­ke­mus­ta jär­jes­tö­toi­min­nas­ta en­nen yrit­tä­jiin liit­ty­mis­tä. Joi­den­kin vuo­sien jäl­keen kier­rok­sia oli kui­ten­kin jo niin pal­jon, et­tä yh­dis­tyk­ses­sä näh­tiin par­haak­si val­jas­taa ne hyö­ty­käyt­töön. En­sin hän oli hal­li­tuk­ses­sa, sit­ten va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na ja nyt kym­me­nen vuot­ta pu­heen­joh­ta­ja­na. In­to kor­va­si al­kuun ko­ke­mus­ta, jota sit­tem­min on kart­tu­nut sen­kin edes­tä.

– Mei­dän slo­gan on ”jos ei näy niin ai­na­kin kuu­luu” ja minä tai­dan ol­la se ko­va­ää­ni­sin yrit­tä­jä. Olen vä­hän sel­lai­nen du­ra­cell-pupu, yli­pir­teä ja in­no­kas ih­mi­nen, jol­ta hy­myi­le­mi­nen ja vir­ta ei lopu ihan äk­kiä, hän ku­vai­lee.

Syk­sy on Mä­ki­sel­le iso kään­ne­koh­ta yh­dis­tys­tai­pa­leel­la, sil­lä sään­tö­jen mu­kaan kym­me­nen­vuo­ti­nen pu­heen­joh­ta­jan tai­pa­le päät­tyy tä­män vuo­den lop­puun. Toki hän jat­kaa yh­dis­tyk­ses­sä, mut­ta pu­heen­joh­ta­jan nui­jaa pi­te­lee pian joku muu. Kun yk­si ovi sul­keu­tuu, toi­nen avau­tuu ja pian ai­kaa ja ener­gi­aa va­pau­tuu uu­teen. Se on var­maa, et­tä jat­kos­sa­kaan tämä yrit­tä­jä ei lii­ko­ja le­päi­le.

– Vauh­ti ei ole hil­je­ne­mäs­sä, ei­kä ide­at ole lop­pu­mas­sa, jo­ten hää­rään yh­tä jos tois­ta jat­kos­sa­kin. Mut­ta mitä, sitä en vie­lä täy­sin tie­dä, ai­ka näyt­tää sen. Yri­tys­toi­min­ta ai­na­kin jat­kuu ku­ten ai­em­min­kin, töi­tä on riit­tä­nyt ja iha­nia asi­ak­kai­ta tu­lee ym­pä­ri Sa­ta­kun­nan.

Vuo­den Ola­vi on ar­vo­ni­mi, jota Mä­ki­nen ar­vos­taa suu­res­ti.

– Olen iloi­nen ja kii­tol­li­nen. Kan­nan ar­vo­ni­meä rin­ta rot­tin­gil­la. Sy­dä­me­na­si­a­ni on jat­kos­sa­kin ker­toa Ul­vi­las­ta hy­viä asi­oi­ta ja pi­tää kau­pun­gin lip­pua kor­ke­al­la, täs­tä tit­te­lis­tä on hyvä jat­kaa.