Uu­tis­Rau­ma

Soit­to­kun­nan 26 soit­ta­jas­ta yk­si eli Mau­no Mat­ti­la kuu­luu pe­rus­ta­ja­jä­se­niin. Manu oli sil­loin vas­ta 13-vuo­ti­as. Kap­pe­li­mes­ta­ri­na hän toi­mi lä­hes 40 vuot­ta. Lii­oi­tel­tua ei ole sa­noa, et­tä hän on yk­si soit­to­kun­nan sie­luis­ta.

– Kyl­lä ka­pel­li­mes­ta­rien pi­täi­si vaih­tua kym­me­nen vuo­den vä­lein, jot­ta ta­pah­tui­si riit­tä­väs­ti uu­dis­tu­mis­ta, Mat­ti­la sa­noo.

Jo pari vuot­ta kap­pe­li­mes­ta­rei­na ovat toi­mi­neet Es­si Nur­mi­nen ja Joni Ris­ti­kan­ka­re.

– Mo­lem­mat ovat mu­sii­kin am­mat­ti­lai­sia eli he ovat pä­te­viä, mut­ta myös so­pi­via, sa­noo Mat­ti­la.

Sa­no­mi­sel­laan hän tar­koit­taa myös so­si­aa­lis­ta osaa­vuut­ta eli he tu­le­vat hy­vin jut­tuun soit­to­kun­nan jä­sen­ten kans­sa ja osaa­vat oh­ja­ta po­ruk­kaa hie­nos­ti.

Kun Mat­ti­la aloit­ti ka­pel­li­mes­ta­rin hom­mat, hä­nen ai­sa­pa­ri­naan toi­mi Pert­ti Ra­vo­nius. Jako meni luon­te­vas­ti niin, et­tä Ra­vo­nius kes­kit­tyi enem­män uu­sien opet­ta­mi­seen ja Mat­ti­lal­le jäi soit­to­kun­nan joh­ta­mi­nen.

– Pert­ti toi­mi opet­ta­ja­na ja kou­lus­ta hän poi­mi lah­jak­kaat ja ha­luk­kaat meil­le, sa­noo Mat­ti­la työn­ja­os­ta.

Mauno Mattila voi nyt keskittyä tuuban soittamiseen, kun lähes 40 vuotta kestänyt kapellimestarin ura Lapin VPK:n soittokunnassa päättyi parisen vuotta sitten.

La­pin VPK:n soit­to­kun­nas­sa on 26 jä­sen­tä, kun täy­den soit­to­kun­nan koko on kuu­si soit­ta­jaa suu­rem­pi.

– Mut­ta on­han se on hie­noa, et­tä tääl­tä on saa­tu liik­keel­le ja si­tou­tu­maan näin­kin iso po­ruk­ka, Mat­ti­la ke­huu.

Suu­ri osa soit­to­kun­nan jä­se­nis­tä on ol­lut mu­ka­na 30-40 vuot­ta. Se ker­too pal­jon in­nos­tuk­ses­ta mu­siik­kiin. Sitä Mat­ti­la pi­tää hy­vä­nä, et­tä myös uu­dis­tu­mis­ta ta­pah­tuu ja sa­mal­la tur­va­taan jat­ku­vuus.

Lo­ka­kuun kon­ser­tis­sa soi­te­taan pal­jon men­nei­den vuo­sien suo­sik­ki­sä­vel­miä. Toki myös uut­ta on mu­ka­na ja ni­me­no­maan juh­la­kon­sert­tia var­ten teh­ty­jä so­vi­tus­töi­tä. Sa­ta­kun­nan lau­lus­ta­kin on teh­ty uu­si ver­sio. Myös soit­ta­jat esit­tä­vät omia soo­lo­e­si­tyk­si­ään.

Kon­sert­tia var­ten soit­to­kun­ta on har­joi­tel­lut erik­seen. Nor­maa­lis­ti tree­nit ovat ker­ran vii­kos­sa. Manu sa­noo, et­tä vaik­ka tut­tu­ja kap­pa­lei­ta on­kin soi­tet­tu pal­jon, vaa­ti­vat ne­kin tree­naa­mis­ta.

Mau­no Mat­ti­lan mu­kaan pit­kän soit­to­har­ras­tuk­sen ja am­mat­ti­lai­suu­den ta­ka­na on rak­kaus la­jiin.

– Kun mu­siik­ki­kär­pä­nen on ker­ran pu­rais­sut, niin se on me­noa. Mu­siik­ki vie mu­ka­naan vä­ki­sin­kin, sa­noo Mau­no Mat­ti­la.

It­se asi­as­sa hän vai­kut­taa in­nos­tu­neem­mal­ta kuin en­nen. Syy­kin sel­vi­ää.

– Kun ka­pel­li­mes­ta­rin hom­mat jäi­vät, voin kes­kit­tyä pel­käs­tään soit­ta­mi­seen.

Ka­pel­li­mes­ta­ri jou­tuu huo­leh­ti­maan ko­ko­nai­suu­des­ta eli sii­tä, et­tä kaik­ki toi­mii. Ka­pel­li­mes­ta­rin hom­miin kuu­luu myös kor­vaa­vien soit­ta­jien hank­ki­nen. Har­ras­ta­ja­soit­to­kun­nal­la ei ole va­raa ma­na­ge­riin.

Mat­ti­lan lem­pi­soi­tin on tuu­ba. Sitä on hän soit­ta­nut myös so­ti­las­soit­to­kun­nis­sa. Ura koh­ti mu­sii­kin am­mat­ti­lai­suut­ta al­koi Tu­rus­ta, kun hä­net va­lit­tiin soit­ta­ja­op­pi­laak­si so­ti­las­soit­to­kun­taan. Opis­ke­lu kes­ti nel­jä vuot­ta.

Vuon­na 1972 hän sai so­ti­las­soit­ta­jan am­mat­ti­tut­kin­non. Tu­run jäl­keen oli vuo­ros­sa Ou­lun so­ti­las­soit­to­kun­ta, Lap­peen­ran­nas­sa vie­räh­ti vuo­si, ja sen jäl­keen oli muun mu­as­sa vuo­ros­sa Tur­ku ja Hel­sin­ki.

– Am­mat­ti vei ym­pä­ri Suo­mea, nau­res­ke­lee Mat­ti­la.

Mu­siik­ki­am­mat­ti­lai­suu­den jäl­keen vuon­na 1980 Manu ryh­tyi te­ke­mään ra­ken­nus­hom­mia, mut­ta soit­to­har­ras­tus jat­kui koko ajan. Mies myös kiek­koi­lee ah­ke­ras­ti kah­des­sa­kin eri ikä­mies­jouk­ku­ees­sa.

– Per­jan­tain päi­vät­ree­nit jää vä­liin, kun meil­lä on big ban­din har­joi­tuk­set, mies har­mit­te­lee.