Uudet kapellimestarit esiintyvät Lapin VKP:n soittokunnan juhlakonsertissa
Lapin VKP:n soittokunta pitää 60-vuotisjuhlakonsertin Lapin palloiluhallissa lokakuun 12. päivä.
UutisRauma
Soittokunnan 26 soittajasta yksi eli Mauno Mattila kuuluu perustajajäseniin. Manu oli silloin vasta 13-vuotias. Kappelimestarina hän toimi lähes 40 vuotta. Liioiteltua ei ole sanoa, että hän on yksi soittokunnan sieluista.
– Kyllä kapellimestarien pitäisi vaihtua kymmenen vuoden välein, jotta tapahtuisi riittävästi uudistumista, Mattila sanoo.
Jo pari vuotta kappelimestareina ovat toimineet Essi Nurminen ja Joni Ristikankare.
– Molemmat ovat musiikin ammattilaisia eli he ovat päteviä, mutta myös sopivia, sanoo Mattila.
Sanomisellaan hän tarkoittaa myös sosiaalista osaavuutta eli he tulevat hyvin juttuun soittokunnan jäsenten kanssa ja osaavat ohjata porukkaa hienosti.
Kun Mattila aloitti kapellimestarin hommat, hänen aisaparinaan toimi Pertti Ravonius. Jako meni luontevasti niin, että Ravonius keskittyi enemmän uusien opettamiseen ja Mattilalle jäi soittokunnan johtaminen.
– Pertti toimi opettajana ja koulusta hän poimi lahjakkaat ja halukkaat meille, sanoo Mattila työnjaosta.
Mauno Mattila voi nyt keskittyä tuuban soittamiseen, kun lähes 40 vuotta kestänyt kapellimestarin ura Lapin VPK:n soittokunnassa päättyi parisen vuotta sitten.
Lapin VPK:n soittokunnassa on 26 jäsentä, kun täyden soittokunnan koko on kuusi soittajaa suurempi.
– Mutta onhan se on hienoa, että täältä on saatu liikkeelle ja sitoutumaan näinkin iso porukka, Mattila kehuu.
Suuri osa soittokunnan jäsenistä on ollut mukana 30-40 vuotta. Se kertoo paljon innostuksesta musiikkiin. Sitä Mattila pitää hyvänä, että myös uudistumista tapahtuu ja samalla turvataan jatkuvuus.
Lokakuun konsertissa soitetaan paljon menneiden vuosien suosikkisävelmiä. Toki myös uutta on mukana ja nimenomaan juhlakonserttia varten tehtyjä sovitustöitä. Satakunnan laulustakin on tehty uusi versio. Myös soittajat esittävät omia sooloesityksiään.
Konserttia varten soittokunta on harjoitellut erikseen. Normaalisti treenit ovat kerran viikossa. Manu sanoo, että vaikka tuttuja kappaleita onkin soitettu paljon, vaativat nekin treenaamista.
Mauno Mattilan mukaan pitkän soittoharrastuksen ja ammattilaisuuden takana on rakkaus lajiin.
– Kun musiikkikärpänen on kerran puraissut, niin se on menoa. Musiikki vie mukanaan väkisinkin, sanoo Mauno Mattila.
Itse asiassa hän vaikuttaa innostuneemmalta kuin ennen. Syykin selviää.
– Kun kapellimestarin hommat jäivät, voin keskittyä pelkästään soittamiseen.
Kapellimestari joutuu huolehtimaan kokonaisuudesta eli siitä, että kaikki toimii. Kapellimestarin hommiin kuuluu myös korvaavien soittajien hankkinen. Harrastajasoittokunnalla ei ole varaa manageriin.
Mattilan lempisoitin on tuuba. Sitä on hän soittanut myös sotilassoittokunnissa. Ura kohti musiikin ammattilaisuutta alkoi Turusta, kun hänet valittiin soittajaoppilaaksi sotilassoittokuntaan. Opiskelu kesti neljä vuotta.
Vuonna 1972 hän sai sotilassoittajan ammattitutkinnon. Turun jälkeen oli vuorossa Oulun sotilassoittokunta, Lappeenrannassa vierähti vuosi, ja sen jälkeen oli muun muassa vuorossa Turku ja Helsinki.
– Ammatti vei ympäri Suomea, naureskelee Mattila.
Musiikkiammattilaisuuden jälkeen vuonna 1980 Manu ryhtyi tekemään rakennushommia, mutta soittoharrastus jatkui koko ajan. Mies myös kiekkoilee ahkerasti kahdessakin eri ikämiesjoukkueessa.
– Perjantain päivätreenit jää väliin, kun meillä on big bandin harjoitukset, mies harmittelee.