Wal­li­ni Eli­na

Ra­ken­nus­kult­tuu­ri­ta­lo Toi­vo mu­se­o­leh­to­ri Jon­na Kart­tu­ne is­tah­taa Kors­man­ni talo too­lil ja vai­kut­taa iha silt, niin­ko hän olis ko­to­nas siin ta­ri­nas, min­kä si­säl Kors­man­ni ta­los ele­tää. Ja ol­laa elet­ty jo nel­jän­nes­vu­a­si­sa­ta.

– Toi­vos juh­li­taa kol­me­kymp­pi­sii ja Kors­man­ni toi­ses pääs ole­va näyt­te­ly o näh­tä­vis viäl Pori Päi­vän.

Mut ny ol­laa Kors­man­ni ta­los ja kuu­lus­tel­laa rar­joo.

Van­ha put­ki­rar­jo o pi­ä­ne pöy­rä pääl ja too­lit so­mas­ti siin vi­ä­res. Tämä ky­sei­ne put­ki­rar­jo o vi­ri­tet­ty kans vu­a­tee 1951 ja lop­pu­mat­to­man vir­tan se su­al­taa Yleis­rar­jo rar­jo-oh­jel­mii silt vu­a­relt.

– Meil o mont vuat soi­nu ai­ka­lai­sis­kel­mät ja sit ko Pori Päi­vä tee­ma tuli ti­a­too, me hok­sat­tii, et vois­ko täst mee rar­jost tul vu­a­re 1951 oh­jel­mii, Kart­tu­ne ker­too.

– Läh­ri ky­se­lem­mää niit Yleis­rar­jo ar­kis­tost ja nyte meil o tääl vaiks mitä Mar­kus-serä las­te­tun­neist läh­tie. Vaik mul sel­vis täsä yh­tey­res et yl­lät­tä­vä vähä juur vaik Mar­kus-serä las­te­tun­tei o sääs­ty­ny tähe päi­vää.

– Ar­kis­to­je tut­kai­lu o ain kau­hee mi­ä­le­kiin­tost ja mul oli mi­ä­les my­äs­ki jot­tai ti­ät­tyi asi­oit, mitä ha­lu­sin, et Yle ar­kis­to­hoi­ta­jat et­tii. Täm­mä­sii o esi­mer­kiks iko­ni­set ää­net niin­ko Kai­su Puus­ka-Joki ja Carl Erik Creutz, jok­ka o jää­ny ikui­ses­ti mo­nel ta­ka­vu­a­si­kym­men­te rar­jo­kuu­lus­te­li­jal mi­ä­lee.

– Li­säks löy­ty Por­rii­ki liit­ty­vää oh­jel­maa, ni­mit­täin jou­lu­kuus 1951 o ää­ni­tet­ty Se­lim Palmk­ree­ni muis­to-oh­jel­ma. Palmk­ree­ni me­neh­ty 13. jou­lu­kuut 1951.

Van­hoist rar­jo-oh­jel­mist jut­te­lu joh­rat­taa mee se­lai­lem­maa my­äs­ki Sa­ta­kun­na Kan­soi sa­ma­selt vu­a­relt. Pal­jo löy­tyy rar­jo­liik­keit­te mai­nok­sii, mut eri­tyi­ses­ti rar­jo-oh­jel­ma­lis­taus viä hu­a­mio. Jos o sil­lon­ki pal­jo mu­siik­kii, o myäs opet­ta­vaist si­säl­töö, ru­at­ti ja ve­nä­jä­ki­äl­te ope­tust, mat­ka­kir­jeit, ti­a­to­kil­pai­lui ja lu­jet­tui ta­ri­noit.

Talo aitous syntyy siit, et siäl o piäteetil valkattu kaikki tavarat ja huanekalut joko vuarelt 1951 taik sitä ereltänneelt ajalt ja kaikkii tavaroisii saa koskee.

Talo aitous syntyy siit, et siäl o piäteetil valkattu kaikki tavarat ja huanekalut joko vuarelt 1951 taik sitä ereltänneelt ajalt ja kaikkii tavaroisii saa koskee.

Kors­man­ni talo tar­joi­lee ker­ta­kaik­ki­se su­kel­luk­se 1950-luvu ty­ä­läis­per­hee huus­hol­lii. Se o ai­ka­nas re­mon­toi­tu ni­me­nom­maa kult­tuu­ri­pe­rin­tö­kas­va­tust var­te. Se täh­re suu­rin kä­vi­jä­ryh­mä on­ki esi­kou­lu­lai­set ja kou­lu­lai­set.

– Esi­kou­lu­lai­sil me ol­laan bjuu­dat­tu vi­sii­ti yh­tey­res vu­a­si­kau­ret pan­nu­kaf­fee­see teh­tyy pul­la­mos­soo, Kart­tu­ne ker­too.

– Ny­ky­mu­ku­loil se on­ki mel­ko vi­a­ras herk­ku. Li­säks häm­mäs­tyst he­rät­tää tämä huus­hol­li pi­ä­net nur­kat. Yh­res pi­ä­nes kam­ma­ris nuk­kuu äi­ti ja isä, sekä pik­ku-Pent­ti. Nel­jä van­ha Tuu­la nuk­kuu köö­ki­soh­val.

Kors­man­ni ta­los o asu­nu oi­kees­ti­ki Kors­man-ni­mi­ne per­he jos­kus 1800–1900-lu­ku­je vaih­tees, tämä ny­ky­mu­a­to­ne ta­ri­na Kors­man­ni per­heest o ku­vit­tel­li­ne ja mu­se­o­vä­je ra­ken­ta­ma viik­ka­ri­lais­te ker­to­mus­te ja Toi­vo pi­ha­pii­ri muis­to­je ja his­to­ria pe­rus­teel.

Korsmanni talo tarjoilee kertakaikkise sukellukse 1950-luvu tyäläisperhee huushollii. Se o aikanas remontoitu nimenommaa kulttuuriperintökasvatust varte.

Korsmanni talo tarjoilee kertakaikkise sukellukse 1950-luvu tyäläisperhee huushollii. Se o aikanas remontoitu nimenommaa kulttuuriperintökasvatust varte.

Mu­se­o­leh­to­ri Jon­na Kart­tu­ne iloit­tee siit, et Toi­vos ja Kors­man­ni ta­los o opit­tu vi­a­rai­lem­maa sään­nöl­li­ses­ti.

– Es­ka­ri­o­pet­ta­jat ja ala­lu­ak­kie opet­ta­jat os­saa jo au­to­maat­ti­ses­ti va­rat vi­a­rai­lu­ai­koi, se o hi­a­noo.

– Tätä kult­tuu­ri­pe­rin­tö­kas­va­tust o teh­ty tääl jo nii kav­va, et mee ny­ky­sis es­ka­reis o jo sem­mo­sii lap­sii, joit­te van­hem­mat o it­tek­ki käy­ny pul­la­mos­sol tääl oman es­ka­ri­ai­ka­nas. Se muis­tut­taa meit te­ki­jöit aja ku­lu­mi­sest.

– Al­kuus Kor­man­ni tal­loo ker­to­mal, et tee iso­van­hem­pan­ne o voi­nu as­suu jo­ta­kuin­ki täl­läil. Mut ny­ky­si siin o yks su­ku­pol­vi vä­lis ja tämä pe­rin­ne siir­tyy kav­vem­maks his­to­ri­as.

His­to­ria ei on­neks hä­viä mi­hen­kä nii kav­va ko o Kors­man­ni talo ta­pa­sii paik­koi, misä o konk­reet­ti­ses­ti näh­tä­vil van­ha-ai­ka­ne asu­mis­mu­a­to ja -tapa. Talo ai­tous syn­tyy siit, et siäl o pi­ä­tee­til val­kat­tu kaik­ki ta­va­rat ja hu­a­ne­ka­lut joko vu­a­relt 1951 taik sitä erel­tän­neelt ajalt ja kaik­kii ta­va­roi­sii saa kos­kee. Ja ny rar­jo­ki lä­het­tää sama vu­a­re oh­jel­mii.