Tui­ja Saa­ri­nen

Jyr­ki Pel­to­maa jäi kol­me vuot­ta sit­ten var­hai­se­läk­keel­le toi­mit­tu­aan lä­hes 23 vuot­ta Huit­tis­ten kau­pun­gin­joh­ta­ja­na. Nyt hä­neen voi taas tör­mä­tä kau­pun­gin vi­ras­to­ta­lol­la, to­sin eri roo­lis­sa. Pel­to­maa va­lit­tiin vii­me kun­ta­vaa­leis­sa kau­pun­gin­val­tuus­toon, jos­sa hän toi­mii täl­lä het­kel­lä pu­heen­joh­ta­ja­na.

– Al­koi tun­tua sil­tä, et­tä mi­nul­la oli­si ha­lua ja vir­taa vai­kut­taa kau­pun­gin asi­oi­hin, en ole kui­ten­kaan vie­lä var­si­nai­ses­ti edes elä­kei­äs­sä, to­te­aa Pel­to­maa.

Ajan­käyt­tö­on­gel­mia ei Pel­to­maal­la to­sin ol­lut kau­pun­gin­joh­ta­juu­den pää­tyt­ty­ä­kään, sil­lä hän on esi­mer­kik­si toi­mi­nut LP-Vam­pu­lan hal­li­tuk­sen jä­se­ne­nä. LP-Vam­pu­la on Vam­pu­lan Ur­hei­li­joi­den nais­ten len­to­pal­lo­jouk­kue, joka pe­laa len­to­pal­lon Mes­ta­ruus­lii­gas­sa. Pel­to­maan toi­men­ku­vaan kuu­luu muun mu­as­sa ko­ti­ot­te­lui­den isän­nöi­mi­nen.

– Len­to­pal­lon li­säk­si ai­ka on ku­lu­nut kun­toi­lun, mök­kei­lyn ja soit­to­har­ras­tuk­sen pa­ris­sa. Olen myös koko ajan seu­ran­nut kun­nal­li­sa­si­oi­ta.

Soit­to­har­ras­tuk­sel­la Pel­to­maa viit­taa bän­di­har­ras­tuk­seen.

– Soi­tan rum­pu­ja eri­lai­sis­sa ko­koon­pa­nois­sa. Äh­tä­rin Su­det -bän­dil­lä on seu­raa­va keik­ka mar­ras­kuus­sa Ko­ke­mä­el­lä. En tie­dä, mis­tä nimi on pe­räi­sin, meil­lä ei ole mi­tään te­ke­mis­tä Äh­tä­rin tai su­sien kans­sa, nau­raa Pel­to­maa.

Myös lu­ke­mi­nen on Pel­to­maal­le ra­kas har­ras­tus. Täl­lä het­kel­lä yö­pöy­däl­lä on muun mu­as­sa Mar­kus Ho­ta­kai­sen ja Pek­ka Sär­ki­ön ”Kun au­rin­ko sei­sah­tui ‒Raa­ma­tun il­mi­öt tie­teen va­los­sa” -teos.

Vaik­ka kun­nan asi­at ovat tut­tu­ja, on roo­li luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä uu­si. Pel­to­maa ei kui­ten­kaan näe, et­tä kau­pun­gin­joh­ta­ja tai muut­kaan kau­pun­gin vir­ka­mie­het is­tui­si­vat niin sa­no­tus­ti eri puo­lel­la pöy­tää luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kans­sa.

– Koen, et­tä olen sa­mal­la puo­lel­la vir­ka­mies­ten kans­sa. Sa­mas­sa ve­nees­sä ol­laan.

Val­tuus­to­sa­lis­sa is­tu­ma­jär­jes­tys me­nee niin, et­tä kau­pun­gin­joh­ta­ja is­tuu pu­heen­joh­ta­jan oi­ke­al­la puo­lel­la. Pu­heen­joh­ta­ja­na Pel­to­maa siir­tyi siis kau­pun­gin­joh­ta­ja­vuo­sis­ta tu­tul­ta pai­kal­ta yh­den is­tui­men kes­kem­mäl­le.

– Pie­ni lii­kah­dus fyy­si­ses­ti, mut­ta suu­ri aja­tel­len toi­saal­ta kau­pun­gin­joh­ta­jan ja luot­ta­mus­hen­ki­lön toi­men­ku­via. Kau­pun­gin­joh­ta­jan roo­li on it­se­näi­sem­pi: hän vas­taa yk­sin asi­oi­den val­mis­te­lus­ta ja esit­te­lys­tä. Luot­ta­mus­hen­ki­löt poh­ti­vat asi­oi­ta ryh­mäs­sä. Kau­pun­gin­joh­ta­ja pää­see alus­ta as­ti asi­oi­hin kiin­ni, kun taas päät­tä­jät usein vas­ta myö­hem­min. Toi­saal­ta val­tuus­to on se, joka te­kee asi­ois­ta pää­tök­set kun­ta­lais­ten man­daa­til­la. Se on pal­kit­se­vaa.

Suo­men kun­tien suu­rim­mak­si haas­teek­si Pel­to­maa nä­kee vä­ki­lu­vun las­kun ja al­hai­sen syn­ty­vyy­den. Esi­mer­kik­si Huit­tis­ten asu­kas­mää­rä on vii­meis­ten kym­me­nen vuo­den ai­ka­na vä­hen­ty­nyt tu­han­nel­la asuk­kaal­la.

– Vä­ki­lu­vun las­ku hei­jas­tuu väis­tä­mät­tä elin­kei­no­e­lä­mään ja pal­ve­lu­jen ky­syn­tään. Lää­ke tä­hän ti­lan­tee­seen oli­si mie­les­tä­ni työ­paik­ko­jen li­sää­mi­nen, mitä kaut­ta saa­tai­siin kun­tiin ja kau­pun­kei­hin li­sää asuk­kai­ta.

Huit­ti­sis­sa on teh­ty töi­tä asi­an eteen esi­mer­kik­si kar­toit­ta­mal­la te­ol­li­suu­den käyt­töön so­vel­tu­via alu­ei­ta.

Pel­to­maal­la on yli 30 vuo­den ura kau­pun­gin­joh­ta­ja­na, sil­lä en­nen Huit­ti­siin tu­loa hän eh­ti toi­mia kun­nan­joh­ta­ja­na en­sin Puk­ki­las­sa ja sit­ten Sal­las­sa. Mikä on uran tär­kein ope­tus?

– Asi­at pi­tää saa­da rat­kais­tua yh­teis­työl­lä, soo­loi­lu ei ole kos­kaan hy­väs­tä. On tär­ke­ää kun­ni­oit­taa ih­mis­ten eri­lai­suut­ta ja hy­väk­syä se, et­tä ih­mi­set ovat ar­vo­maa­il­mal­taan eri­lai­sia, jot­ta ei syn­tyi­si tur­haa vas­tak­kai­na­set­te­lua. Olen myös op­pi­nut, et­tä en ole ai­na oi­ke­as­sa. Jos­kus on käy­nyt niin­kin, et­tä jos luot­ta­mus­hen­ki­löt ovat kaa­ta­neet esi­tyk­se­ni, olen jäl­keen päin huo­man­nut, et­tä se oli heil­tä vii­sas pää­tös. Ryh­mä­työs­sä asi­at ja­los­tu­vat, sum­maa Pel­to­maa.