Tui­ja Saa­ri­nen

”Vet­tä jo toi­ses­sa pol­ves­sa” -slo­ga­nin tun­te­vat kaik­ki rau­ma­lai­set. Se on Rau­man Läm­pö-Kar­ta­no Oy:n mai­nos­lau­se. Vuo­des­ta 1979 toi­mi­nut läm­mi­tys- ja LVI-pal­ve­lu­ja tar­jo­a­va per­hey­ri­tys pal­kit­tiin tänä vuon­na Vuo­den rau­ma­lai­nen yri­tys -tun­nus­tuk­sel­la. Tun­nus­tuk­sen taus­tal­la ovat Rau­man Yrit­tä­jät ry ja Rau­man Yrit­tä­jät -sää­tiö, jot­ka ha­lu­a­vat vuo­sit­tain nos­taa esiin yrit­tä­jyy­den hy­viä esi­merk­ke­jä.

– Tun­tuu to­del­la hie­nol­ta, ja tie­dän, et­tä myös isä oli­si ar­vos­ta­nut tätä, to­te­aa Rau­man Läm­pö-Kar­ta­non toi­mi­tus­joh­ta­ja Jyr­ki Kar­ta­no.

Per­hey­ri­tyk­sen pe­rus­ta­ja Simo Kar­ta­no me­neh­tyi äkil­li­seen sai­rau­teen rei­lu vuo­si sit­ten. Hä­nen pe­rin­tön­sä kui­ten­kin elää.

– Yrit­tä­mi­nen vaa­tii nöy­ryyt­tä. Sitä löy­tyi Si­mos­ta ja sitä löy­tyy jäl­ki­pol­ves­ta, to­te­aa hä­nen puo­li­son­sa Au­lik­ki Kar­ta­no.

Vuoden raumalainen yritys 2025 on Rauman Lämpö-Kartano Oy. Kuvassa Mia Kartano (vas.), Jyrki Kartano ja Aulikki Kartano. Kuva: Tuija Saarinen

Vuoden raumalainen yritys 2025 on Rauman Lämpö-Kartano Oy. Kuvassa Mia Kartano (vas.), Jyrki Kartano ja Aulikki Kartano. Kuva: Tuija Saarinen

Al­ku­sy­säyk­sen Rau­man Läm­pö-Kar­ta­non pe­rus­ta­mi­sel­le an­toi LVI-alan asen­nus- ja tuk­ku­lii­ke Hu­ber, jos­sa Simo Kar­ta­no työs­ken­te­li asen­ta­jien työn­joh­ta­ja­na. Kun Hu­ber lo­pet­ti asen­nus­puo­len, muo­dos­tui hyvä sau­ma alan yri­tyk­sel­le.

– Asi­ak­kaat soit­te­li­vat edel­leen Si­mol­le, ja Hu­be­ril­ta jäi vie­lä ta­kuu­töi­tä­kin. Simo sai so­vit­tua, et­tä hän saa hoi­taak­seen Hu­be­rin ta­kuu­työt. Tämä an­toi hy­vät läh­tö­koh­dat oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sel­le.

Koko per­he oli alus­ta al­ka­en mu­ka­na yri­tyk­ses­sä: Au­lik­ki-vai­mo vas­ta­si kir­jan­pi­dos­ta ja po­jat Jyr­ki ja Jou­ni pää­si­vät put­ki­hom­miin jo mo­poi­käi­si­nä.

Al­ku­vuo­si­na koh­teet oli­vat etu­pääs­sä uu­dis­ra­ken­nus­koh­tei­ta ja toi­min­ta läm­mi­tys­puo­li­pai­not­teis­ta.

– Iso­ja ura­koi­ta oli pal­jon. Tuol­loin öl­jy­läm­mi­tys oli pää­läm­mi­tys­muo­to.

Tänä päi­vä­nä pää­pai­no on pe­rus­kor­jauk­ses­sa, ei­kä läm­pö enää tar­koi­ta au­to­maat­ti­ses­ti öl­jy­läm­pöä.

– Olem­me muut­tu­neet maa­il­man mu­ka­na. Mui­ta läm­mi­tys­vaih­to­eh­to­ja on tul­lut ti­lal­le, ku­ten maa-, il­ma- ja kau­ko­läm­pöä. Mei­dän vah­vuu­tem­me on­kin mo­ni­puo­li­suus.

Yk­si asia ei kui­ten­kaan ole muut­tu­nut, ja se on se, et­tä pal­ve­lu­alt­tiu­des­ta ei tin­gi­tä.

– Simo ei kos­kaan las­ke­nut tun­te­ja. Se oli ihan sama mitä kel­lo oli, jos ih­mi­sel­lä oli mur­he, niin kyl­lä hän yleen­sä läh­ti au­ton kans­sa me­ne­mään ja kat­so­maan, mikä se mur­he oli. It­se­kin olen ol­lut ti­lan­tees­sa, jos­sa ovi­kel­lo on soi­nut jou­lu­aat­to­aa­mu­na, ja oven ta­ka­na on asi­a­kas hä­dis­sään, et­tä il­ta­päi­väl­lä on tu­los­sa po­ruk­kaa ym­pä­ri Suo­mea, ja läm­min­ve­si­va­raa­ja ha­jo­si. Ei sii­nä muu­ta, kuin hyp­pä­sin au­toon ja hain uu­den va­raa­jan toi­mis­tol­ta. Täl­lä alal­la rik­koon­tu­mi­set ovat yleen­sä sel­lai­sia, et­tä kau­an ei voi­da odo­tel­la. Va­hin­ko ei kat­so kel­lo­nai­kaa.

Kun kei­kal­le läh­de­tään, huo­mi­oi­daan on­gel­man li­säk­si myös ko­ko­nai­suus, jot­ta lait­teet saa­daan toi­mi­maan oi­kein ja väl­ty­tään uu­sil­ta on­gel­mil­ta.

Ih­mis­tä pal­vel­laan ih­mi­se­nä, ja pie­net­kin huo­le­nai­heet ote­taan to­sis­saan.

– Py­rim­me ole­maan hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­viä, ja meil­le on help­po soit­taa vaik­ka kuin­ka pie­nes­sä asi­as­sa.

Jou­ni-veli toi­mi yri­tyk­ses­sä vuo­teen 2007 as­ti, jol­loin hän myi osak­keen­sa Jyr­kil­le. Sa­ma­na vuon­na Simo jäi eläk­keel­le. Vuon­na 2019 yri­tys siir­tyi ko­ko­naan Jyr­kin ni­miin. Ny­kyi­sin työn­te­ki­jä­vah­vuu­des­sa on myös Jyr­kin vai­mo Mia, joka on toi­mi­nut kont­to­ri­pääl­lik­kö­nä lä­hes 20 vuot­ta.

– Isä ei kyl­lä elä­köi­ty­mi­ses­tään huo­li­mat­ta malt­ta­nut jää­dä ko­ko­naan put­ki­hom­mis­ta eläk­keel­le, ja hän työs­ken­te­li­kin yri­tyk­ses­sä vii­mei­seen as­ti van­ho­jen asi­ak­kai­den soi­tel­les­sa suo­raan hä­nel­le.

Mil­lais­ta Rau­mal­la on yrit­tää?

– Län­si­ran­ni­kon ih­mi­sil­le on eh­kä tyy­pil­lis­tä se, et­tä kun luot­ta­mus on saa­vu­tet­tu, niin sii­tä pi­de­tään kiin­ni. Hy­vin teh­dyt työt pu­hu­vat puo­les­taan. Tun­tuu hy­väl­tä, kun asi­ak­kaat pa­laa­vat yhä uu­del­leen meil­le, to­te­aa Au­lik­ki Kar­ta­no.

Rau­man Läm­pö-Kar­ta­nos­sa työs­ken­te­lee täl­lä het­kel­lä kym­me­ni­sen asen­ta­jaa, jot­ka kaik­ki saa­vat Jyr­kil­tä kii­tos­ta am­mat­ti­tai­dos­taan, osaa­mi­ses­taan ja si­tou­tu­mi­ses­taan.

– Osaa­va hen­ki­lös­tö on kai­ken a ja o. Se on mei­dän pa­ras käyn­ti­kort­tim­me, sum­maa Jyr­ki.