Varovasti sähkölinjan alla
Sähkölinjat ovat riskin paikkoja metsäkoneiden ja puuautojen kuljettajille. Metsänomistajan kannattaa ilmoittaa tiedossaan olevat pienjännitelinjat puukaupan yhteydessä, jotta ne voidaan huomioida leimikon ennakkosuunnittelussa.
Sähkölinja leikkaa tien viistosti ja sukeltaa toisella puolella metsän siimekseen. Hakkuukoneen ohjaamossa Metsäpalvelu Hiekkalan hakkuukoneenkuljettaja Jari Rummakko katsoo miettien edessä avautuvaa talvista maisemaa. Hän tietää lähestyvänsä sähkölinjaa – se on merkitty karttaan ja korjuuohjeeseen, ja äsken Komatsun työvaloissa välähti heijastinnauha, jonka leimikon suunnittelija oli aiemmin kietonut haruksen ympärille – mutta nyt edessä on kookas, kaksilatvainen koivu. Sen kaatamisessa on oltava tavallistakin huolellisempi, sillä kaatumissuuntaa on vaikeampi ennakoida.
Rummakko laskee hakkuukoneen kouran maahan ja laskeutuu ohjaamosta. Arvioi puun suoruutta ja etäisyyttä sähkölinjasta. Sitten hän kiipeää takaisin ohjaamoon.
Kantaverkkoyhtiö Fingridin mukaan sähkönsiirtämisen koko Suomen alueelle mahdollistavaan kantaverkkoon kuuluu noin 14 500 kilometriä voimajohtoa. Paikallisilla sähköasemilla voimajohtojen suurjännite muunnetaan 20 kV:n keskijännitteeksi, jota tyypillisesti käytetään paikallisissa jakeluverkoissa.
Kuluttajia lähellä sijaitsevissa jakelumuuntamoissa keskijännite muunnetaan edelleen sähkölaitteille sopivaksi pienjännitteeksi. Keskijännitejohtoja on noin 140 000 kilometriä ja pienjännitejohtoja noin 220 000 kilometriä.
Yhteensä eri kokoisia voima-, keskijännite- ja pienjännitejohtoja on Suomessa lähes 400 000 kilometriä. Jos saman matkan haluaisi taittaa autolla, pitäisi ajaa Hangosta Utsjoelle 288 kertaa.
Sähkölinjat ovat tärkeä osa infrastruktuuria, mutta ne aiheuttavat myös vakavia vaaratilanteita metsäkoneiden ja puutavara-autojen kuljettajille.
– Korjaamme joka päivä puuta 500 kohteella eri puolilla maata. Joka arkipäivä kumppaniyritystemme joku työntekijä työskentelee sähkölinjojen läheisyydessä, Metsä Groupin korjuun ja metsänhoidon operaatiopäällikkö Esa Hietala kertoo.
Metsä Groupin on tärkeää tuntea sähkölinjojen sijainti, jotta ne voidaan ottaa huomioon korjuun suunnittelussa. Yhtiö tekee yhteistyötä sähköverkkoyhtiöiden kanssa, ja merkittävä osa näistä onkin luovuttanut Metsä Groupille sähkölinjojensa sijaintia koskevan kartta-aineiston.
Rummakon työmaata halkoo 20 kV:n keskijännitelinja. Tämän kokoiset ja korkeampijännitteiset johdot ovat kattavasti tiedossa. Sen sijaan kiinteistöille johtavista pienjännitejohdoista ennakkotietoa on vaikeampi saada.
Metsä Group arvioi työmaan vaaratekijöitä sähköverkkoyhtiöiden kartta-aineiston ja riskien tarkistuslistan avulla. Riskien tarkistuslista on työkalu, jonka yhtiö on kehittänyt parantamaan työmaaturvallisuutta ja joka auttaa leimikon suunnittelijaa arvioimaan maastokäynnin tarvetta.
– Jos työmaan yhteydessä on rakennuksia, maastotarkastus on välttämätön, sillä kiinteistöille johtavat pienjännite linjat eivät välttämättä näy karttajärjestelmässä, Hietala sanoo.
Hietala kannustaa myös metsänomistajia ilmoittamaan maillaan sijaitsevista pienjännitejohdoista. Mitä varhaisemmassa vaiheessa puukauppaa asia tulee puheeksi, sitä varmemmin tieto vaaran paikasta voidaan lisätä Metsä Groupin kartta-aineistoon ja huomioida puunkorjuun suunnittelussa.
Myös tieverkoston kunnossapito on tärkeää, jotta varastopaikalle on useampia vaihtoehtoja. Tien varteen perustettu uusi ilmajohto puolestaan riittää metsän omistajalle perusteeksi vaatia tielle uutta liittymää.
– Kun liittymä on tehty, varasto voidaan turvallisesti perustaa ilmajohdon taakse, metsän puolelle, Hietala sanoo.
Ennakkosuunnittelu ja selkeä korjuuohje antavat hyvät lähtökohdat, mutta työturvallisuus on myös asennekysymys. Jos näkyvyys on heikko, on työ keskeytettävä ja koneesta jalkauduttava tarkas tamaan tilanne.
– Jos mahdollista, työskentely sähkölinjojen läheisyydessä kannattaa ajoittaa päiväsaikaan. Tai ainakin pitää kahvitauko, ennen kuin siirtyy linjan läheisyyteen, Hietala sanoo.
Tyypillisin vaaratilanne on metsäkoneen puomin tai puutavara-auton nosturin osuminen sähkölinjaan, mikä voi pahimmillaan aiheuttaa sähköiskun tai jopa tulipalon. Usein syynä on inhimillinen virhe, syystä tai toisesta kuljettajan huomio herpaantui hetkeksi.
Metsä Group tutkii kaikki onnettomuus- ja vaaratilanteet sisäisesti. Vakavissa tapauksissa Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) ottaa osaa tutkintaan. Tutkinnan päämääränä on selvittää onnettomuuden tai vaaratilanteen juurisyyt, ja tehdä tarvittavat muutokset toimintatavoissa, jotta vastaavat tapaukset voidaan jatkossa estää.
Hietala kertoo, että Metsä Groupin työmailla sähkölinjoihin liittyviä vaara tilanteita sattuu keskimäärin kerran kuukaudessa. Vaikka luku on vähäinen suhteessa siihen, miten moni työskentelee metsissä, vakavan riskin vuoksi jokainen tapaus on liikaa.
30 vuotta hakkuukoneenkuljet tajana työskennelleelle Rummakolle onnettomuuksia ei ole sattunut. Myös Metsä Groupin tavoitteena on nolla tapa turmaa.
– Haluamme, että sekä omat työnteki jämme että sopimusyrittäjiemme työnte kijät pääsevät työpäivän jälkeen terveenäkotiin, Hietala sanoo.
Lähde: Metsä Groupin Viesti-lehti, teksti: Maria Latokartano, kuvat: Hanne Manelius