Kun ikää kart­tuu ja lää­ke­lis­ta pi­te­nee, voi ol­la vai­kea py­syä kär­ryil­lä omas­ta tai omais­hoi­det­ta­van lää­ki­tyk­ses­tä. Ase­ma-ap­tee­kis­sa toi­vo­taan, et­tä ih­mi­set tu­li­si­vat roh­ke­as­ti jut­tu­sil­le, jos lää­ki­tyk­seen liit­ty­vät asi­at vä­hää­kään mie­ti­tyt­tä­vät.

Ap­teek­ka­ri Lee­na As­ta­la muis­tut­taa, et­tä ap­teek­ki on ma­ta­lan kyn­nyk­sen ter­vey­den­huol­lon toi­mi­pis­te, jon­ne voi kuka ta­han­sa tul­la ai­kaa va­raa­mat­ta ky­sy­mään am­mat­ti­lai­sen oh­jei­ta lääk­kei­den käyt­töön liit­ty­en.

- On ihan ym­mär­ret­tä­vää, et­tei­vät po­ti­laat ja omai­set voi tun­tea kaik­kia lääk­kei­siin liit­ty­viä asi­oi­ta. Ap­tee­kin hen­ki­lö­kun­ta on kou­lu­tet­tu juu­ri sii­hen, et­tä he neu­vo­vat lää­ke­a­si­ois­sa, As­ta­la roh­kai­see.

Lää­ki­tys­tur­val­li­suu­den kan­nal­ta on erit­täin tär­ke­ää, et­tä jo­kai­sel­la po­ti­laal­la on ajan­ta­sai­nen lää­ke­lis­ta omis­ta lääk­keis­tään. Ajan­ta­sai­nen lää­ke­lis­ta on avuk­si myös lää­kä­ril­le vas­taa­not­to­käyn­nil­lä. Ap­teek­ki aut­taa lää­ke­lis­tan päi­vit­tä­mi­ses­sä.

Jos lää­ki­tyk­ses­sä on pääl­lek­käi­syyk­siä, tai lääk­kei­tä käy­te­tään vää­rin, niil­lä voi ol­la hait­ta­vai­ku­tuk­sia. Täl­lai­sia oi­rei­ta ovat esi­mer­kik­si hui­maus ja vä­sy­mys. Nii­tä ai­heut­ta­vat useim­mi­ten rau­hoit­ta­vat lääk­keet, ku­ten uni­lääk­keet, mut­ta myös jot­kut ki­pu­lääk­keet.

Pa­him­mil­laan hui­maus voi joh­taa kaa­tu­mi­seen, ja esi­mer­kik­si lonk­ka­mur­tu­maan. Tut­ki­muk­set ker­to­vat, et­tä lääk­kei­siin liit­ty­vät hait­ta­ta­pah­tu­mat ovat yk­si ylei­sim­mis­tä sai­raa­la­hoi­toon joh­ta­vis­ta syis­tä ikäih­mi­sil­lä.

Far­ma­seut­ti, lää­ke­hoi­don ko­ko­nai­sar­vi­oin­nin asi­an­tun­ti­ja Taru Si­ner­vä ku­vai­lee, et­tä ikään­ty­mi­sen myö­tä ih­mi­sen eli­mis­tö muut­tuu ja lääk­kei­den hait­ta­vai­ku­tuk­set voi­vat tul­la esiin.

- Voi ol­la, et­tä esi­mer­kik­si lää­ki­tys, joka on aloi­tet­tu työ­i­käi­se­nä, ei enää so­vi­kaan 80-vuo­ti­aal­le, Si­ner­vä ker­too.

Si­ner­vä muis­tut­taa, et­tei lääk­kei­tä tule kos­kaan lo­pet­taa omin päin. Lää­ke­an­nok­sis­ta ja lääk­keen mah­dol­li­ses­ta vaih­ta­mi­ses­ta tu­lee ai­na kes­kus­tel­la lää­kä­rin kans­sa.

On myös tär­ke­ää muis­taa, et­tä re­sep­ti­lääk­keet ovat ai­na hen­ki­lö­koh­tai­sia, ei­kä nii­tä tule suo­si­tel­la ka­ve­ril­le.

- Sama lää­ke ei vält­tä­mät­tä sovi toi­sel­le, ja voi pa­him­mil­laan ai­heut­taa hä­nel­le vaa­raa, As­ta­la ja Si­ner­vä sa­no­vat.