Ilmapiiri
Kun on seurannut politiikkaa ja siihen kytkeytyviä keskusteluja, ei voi olla ajattelematta, että kuluva hallituskausi on muuttanut peruuttamattomasti jotain. Keskustelutapa on siinä määrin raaistunut ja hallituksen toiminta ollut niin peittelemättömän ylimielistä, että uuden luottamuksen rakentaminen eri toimijoiden välille voi viedä pitkään.
On varsin ennenkuulumatonta, että pääministeri voi ohittaa kaikki päätöksien valmistelun vakiintuneet tavat, jäädä kiinni muunnellun totuuden puhumisesta ja sitten jatkaa työssään aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Viittaan tietenkin Helsinki Garden -asiaan. Muistatteko vielä, mistä syistä Anneli Jäätteenmäki ja Ilkka Kanerva joutuivat aikanaan eroamaan, puhumattakaan Antti Rinteestä? Jo näiden tapausten vertailu osoittaa, että käytännöt ovat totisesti muuttuneet.
Tämä hallitus on vallassa ollessaan muuttanut muitakin puhetapoja. Rasismi on normalisoitunut, kuten Mari Rantasen tapaus osaltaan osoitti, naisviha on lisääntynyt ja on ihan luonnollista, että työttömiä käsketään menemään niihin työpaikkoihin, jotka hallituksen omien toimien johdosta ovat kadonneet. Kun hallitus ja muu osa kansakunnasta elävät näin erilaisissa todellisuuksissa, on selvää, että poliittinen keskustelu on pitkäksi aikaa vaurioitunut.
Hallitus on kieltäytynyt jatkuvasti kuuntelemasta asiantuntijoiden arvioita, ministeri Rydman on halunnut leikata tutkimuksesta ja järjestöiltä omien mielihalujensa mukaan ja ennätyksellinen työttömyys ja velanotto laitetaan toistuvasti edellisen hallituksen piikkiin.
Toki tiedotusvälineetkin ovat epäonnistuneet. Jos Riikka Purra leimaa arvostelun sillä perusteella, että se tulee opposition kannattajilta, se ei vielä ole mikään vastaus. Vastaukseen päästäisiin vasta, jos hän suostuisi pohtimaan omaa toimintaansa. Toimittajat eivät kuitenkaan jatkokysymyksiä juuri esitä. Johtuuko se pelosta joutua itse myrskynsilmään?
Rami Nummi
