On lau­an­tai-il­ta ja kä­ve­len läpi Rau­man kes­kus­tan. Kau­pun­gin hil­jai­suus on häm­men­tä­vää. Ra­vin­to­lat ovat ra­joi­tus­ten mu­kaan sul­ke­neet oven­sa. Pa­laan muis­tois­sa­ni tei­ni­vuo­sii­ni, mel­kein 20 vuo­den pää­hän. Moni asia on muut­tu­nut. Täs­tä sai en­nen ajaa ym­pä­ri, mie­tin ohit­ta­es­sa­ni to­rin. Ja niin­hän me ajoim­me, pit­käs­sä let­kas­sa. Ni­mit­täin suu­rin­ta hu­via oli vii­kon­lop­pui­sin ajaa runt­saa, jota myös pil­lu­ral­lik­si kut­sut­tiin.

Per­jan­tain koit­ta­es­sa ve­det­tiin pit­kää tik­kua, kuka oli­si kus­ki. Mi­nul­le oli au­to­maat­ti­ses­ti ai­na ta­ka­penk­ki­paik­ka va­rat­tu­na, sil­lä olin vie­lä alai­käi­nen. Sit­ten ke­rät­tiin ko­leh­ti, jot­ta saa­tiin ben­sa­ra­hat ka­saan. Kop­pa kal­jaa ta­ka­kont­tiin ja me­nok­si. Tätä me teim­me joka vii­kon­lop­pu. Har­voin ku­kaan meni baa­riin, vaik­ka oli­si ol­lut ikää­kin. Ja sa­maa te­ki­vät kaik­ki muut­kin.

Vä­lil­lä py­säh­dyt­tiin park­kei­hin, sil­lä jol­lain oli ai­na pis­sa­hä­tä tai piti pääs­tä tu­pa­kal­le. Oli amik­sen ylä­park­ki ja ala­park­ki, Ma­kik­sen park­ki, Su­va­rin park­ki ja mon­ta muu­ta. Nämä pai­kat oli­vat kaik­kien tie­dos­sa, ja niis­sä tör­mät­tiin ai­na ka­ve­rei­hin. Voin ku­vi­tel­la, et­tä joku on löy­tä­nyt jopa tu­le­van puo­li­son­sa näin. Jos­kus saat­toi tul­la uu­sia kyy­ti­läi­siä mat­kaan.

Au­tot oli­vat van­ho­ja ro­tis­ko­ja, jot­ka oli tuu­nat­tu mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­mil­la ta­voil­la. Kova jut­tu oli, jos al­la oli mah­dol­li­sim­man isot ja kal­liit alu­van­teet. Kar­va­no­pat ja Wun­der­bau­mit kuu­lui­vat tie­tys­ti va­ki­o­va­rus­tuk­seen. Ja ne bas­so­veh­keet… Sii­nä tuli tu­ho­tuk­si ko­ko­nai­sen su­ku­pol­ven kuu­lo.

Olen syn­ty­nyt 80-lu­vun lo­pul­la, ja us­kon, et­tä tuo pe­rin­ne ka­to­si ai­ka pian jäl­keem­me. Ben­san hin­ta al­koi nous­ta, ja nuo­ret al­koi­vat pi­tää au­toi­lua epä­e­ko­lo­gi­se­na. Ja ei­vät­hän he tai­da enää kal­jaa­kaan juo­da. Jat­kan mat­kaa­ni Uo­ti­lan suun­taan, ja to­te­an, et­tä tai­dan ol­la sii­nä iäs­sä, jol­loin ale­taan ker­toa “kun minä olin nuo­ri”-ta­ri­noi­ta.

Pep­pi Kär­ki

Kir­joit­ta­ja on opet­ta­ja ja Ins­tag­ram-vai­kut­ta­ja @pit­ka­tos­su­la