KOLUMNI: Runtsaa Suvarin parkkeihin
On lauantai-ilta ja kävelen läpi Rauman keskustan. Kaupungin hiljaisuus on hämmentävää. Ravintolat ovat rajoitusten mukaan sulkeneet ovensa. Palaan muistoissani teinivuosiini, melkein 20 vuoden päähän. Moni asia on muuttunut. Tästä sai ennen ajaa ympäri, mietin ohittaessani torin. Ja niinhän me ajoimme, pitkässä letkassa. Nimittäin suurinta huvia oli viikonloppuisin ajaa runtsaa, jota myös pilluralliksi kutsuttiin.
Perjantain koittaessa vedettiin pitkää tikkua, kuka olisi kuski. Minulle oli automaattisesti aina takapenkkipaikka varattuna, sillä olin vielä alaikäinen. Sitten kerättiin kolehti, jotta saatiin bensarahat kasaan. Koppa kaljaa takakonttiin ja menoksi. Tätä me teimme joka viikonloppu. Harvoin kukaan meni baariin, vaikka olisi ollut ikääkin. Ja samaa tekivät kaikki muutkin.
Välillä pysähdyttiin parkkeihin, sillä jollain oli aina pissahätä tai piti päästä tupakalle. Oli amiksen yläparkki ja alaparkki, Makiksen parkki, Suvarin parkki ja monta muuta. Nämä paikat olivat kaikkien tiedossa, ja niissä törmättiin aina kavereihin. Voin kuvitella, että joku on löytänyt jopa tulevan puolisonsa näin. Joskus saattoi tulla uusia kyytiläisiä matkaan.
Autot olivat vanhoja rotiskoja, jotka oli tuunattu mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Kova juttu oli, jos alla oli mahdollisimman isot ja kalliit aluvanteet. Karvanopat ja Wunderbaumit kuuluivat tietysti vakiovarustukseen. Ja ne bassovehkeet… Siinä tuli tuhotuksi kokonaisen sukupolven kuulo.
Olen syntynyt 80-luvun lopulla, ja uskon, että tuo perinne katosi aika pian jälkeemme. Bensan hinta alkoi nousta, ja nuoret alkoivat pitää autoilua epäekologisena. Ja eiväthän he taida enää kaljaakaan juoda. Jatkan matkaani Uotilan suuntaan, ja totean, että taidan olla siinä iässä, jolloin aletaan kertoa “kun minä olin nuori”-tarinoita.
Peppi Kärki
Kirjoittaja on opettaja ja Instagram-vaikuttaja @pitkatossula