Liike on lääke ja kodista kaikki lähtee
Olen huolissani. Syitä huoliin riittääkin, monestakin eri asiasta. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, korona, energiakriisi, aiheita riittää. Mutta en näin maailmoja koskettavista asioista tällä kertaa murehdi, vaan ihan tavallisesta asiasta kuten lasten ja nuorten liikkumattomuudesta.
Ikäluokkani ihmiset, ja jo ennen minua ja vähän jälkeenkin syntyneet, liikkuivat luonnostaan paljon. Koulumatkat tehtiin kävellen, hiihtäen tai pyörällä. Pitkiäkin matkoja, 3-4 km kävellen oli arkipäivää, kuten 10 km pyörällä. Monella myös päälle tulivat lisäksi siihen liittyvät raskaat ruumiilliset kotityöt.
Ja sekään ei silti riittänyt, vaan kaikki vapaa-ajat liikuttiin. Kesäisin jalkapalloa, talvisin jääkiekkoa, hiihtoa ja mäenlaskua. Päivät pitkät ja aamusta iltaan. Ja hiihtoladut, jääkentät ja suorituspaikat yleensäkin tehtiin kaikki itse.
Kokemäellä kuten monessa muussakin kunnassa on panostettu jo useita vuosia vapaa-ajan liikuntamahdollisuuksiin. On yleisurheilu- ja jalkapallokenttä, jäähalli, pinnoitettu pesäpallokenttä, lasten liikuntapuisto, frisbeegofkenttiä useampiakin, uimahalli, liikuntahalli, skeittirata jne.
Lasten ja nuorten ylipaino- ja lihavuusongelma on silti totta. Kokemäkiläisten, kuten monen muunkin kunnan, lapset ja nuoret ovat keskimääräistä lihavampia. Ongelma ei minusta ole se ruoka ja syöminen, vaan se liikkumattomuus. Liikkuminenkin on jakautunut kahtia. On niitä, jotka harrastavat urheilua todella paljon, urheilevat yksin tai urheiluseuroissa monipuolisesti. Mutta se on selvä vähemmistö. Sitten on niitä ja se on isompi osa lapsia ja nuoria, jotka eivät liiku. Monet liikuntapaikat ovat tyhjiä. Iltaisin ei näe nuoria ja lapsia harrastamassa tai pelaamassa ”höntsäpelejä” pihoilla, kuten nuoruudessani tehtiin. Kännyköitä kyllä ”lääpitään” aamusta iltaan, ja/tai istutaan pelikoneiden äärellä yötä myöten. Vähänkään pidemmät koulumatkat tehdään bussilla tai taksilla. Vielä ikävämpää on se, että lyhyemmätkin koulumatkat tehdään vanhempien kyydillä. Monissa kunnissa koulukeskuksen alueella käy melkoinen autoralli vähän ennen yhdeksää.
Miksi olen huolissani? No siksi kun lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Ja se tulevaisuus ei välttämättä näytä ruusuiselta. Jos ei ole fyysisesti hyvässä kunnossa, harvoin on mielikään. Jos ei jaksa opiskella, ei tehdä työtä, ei kasvattaa uutta sukupolvea, mitä siitä tulee. Liikkuminen kun parantaa myös henkistä hyvinvointia ja sosiaalisuutta. Syrjäytymistä ja henkistä pahoinvointia esiintyy lapsissa ja nuorisossa nykyään jo paljon.
Mikä neuvoksi? Sen kun tietäisi, olisi viisas. Minä en ole niin viisas. Minusta suurin vastuu on kodilla ja kasvatuksella. Yhteiskunta, eli varhaiskasvatus ja koulut varmasti tukevat ja auttavat. Mutta jos kotona ei kiinnitetä huomiota kokonaisvaltaiseen kasvatukseen, johon kuuluu oleellisena osana liikkuminen, ei koulukaan ihmeitä tee. Kokemäelläkin ollaan silti lisäämässä liikuntatunteja suuremmaksi kuin opetussuunnitelmat edellyttävät, ja se on minusta hyvä. Mutta silti: Kodista kaikki lähtee!
Liike on lääke, yllättävän moneen asiaan.
Loppukaneettina: Näin vanhempana sen huomaa hyvin, että mitä lähempänä napa on selkärankaa, sen parempi on olla!
Juhani Seppälä
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk.), Kokemäki