En­si vii­kon­lop­pu­na ryt­mi­mu­sii­kin ys­tä­vät ko­koon­tu­vat taas Rau­mal­le. Suo­ma­lai­sel­la fes­ti­vaa­li­kar­tal­la Rau­ma Blues on pie­ni ih­me: pit­käl­ti tal­koo­voi­min jär­jes­tet­ty ta­pah­tu­ma, joka on säi­lyt­tä­nyt omin­ta­kei­sen luon­teen­sa. Fes­ti­vaa­li ei ole pyr­ki­nyt laa­jen­ta­maan ko­ko­aan tai uu­dis­ta­maan brän­di­ään. Voi­ma­va­rat on lai­tet­tu laa­duk­kaa­seen mu­siik­ki­tar­jon­taan. Pää­kon­ser­tin ul­ko­mai­set esiin­ty­jät ovat nyt­kin suu­rel­le ylei­söl­le tun­te­mat­to­mia ni­miä. Kä­vi­jä voi sil­ti luot­taa jär­jes­tä­jien va­lin­toi­hin.

Fes­ti­vaa­liu­u­ti­soin­tia hal­lit­see usein ta­lous­pu­he. Ta­pah­tu­ma on on­nis­tu­nut, jos se on saa­nut riit­tä­väs­ti ylei­söä. Muul­la­kin ta­val­la voi sil­ti mer­ki­tys­tä ar­vot­taa. Vuon­na 2010 ki­ta­ra­le­gen­da Jeff Beck (1944−2023) esiin­tyi Pori Jaz­zin sun­nun­tai­kon­ser­tis­sa. Kir­ju­rin­luo­dos­sa pai­kal­la oli 4 000 hen­keä, mikä oli jär­jes­tä­jil­le pet­ty­mys. Har­va Bec­kin esiin­ty­mi­sen näh­nyt oli kui­ten­kaan pet­ty­nyt. Etu­ri­vis­sä Bec­kin soit­toa ihai­le­mas­sa oli liu­ta tun­net­tu­ja suo­ma­lais­ki­ta­ris­te­ja. Ei ole ih­me, et­tä moni on keik­kaa vuo­si­kym­me­nen ajan heh­kut­ta­nut.

Rau­ma Blu­e­sin his­to­ri­as­ta löy­tyy myös run­saas­ti sy­käh­dyt­tä­viä keik­ka­muis­to­ja. Sel­lai­sia ovat esi­mer­kik­si So­lo­mon Bur­ke vuon­na 2002 ja North Mis­sis­sip­pi Al­ls­tars vuon­na 2007. So­lo­mon Bur­ke (1940−2010) oli soul-mu­sii­kin jät­ti­läi­nen sekä ää­nel­li­ses­ti et­tä fyy­si­sil­tä mi­toil­taan. Bur­ke saa­pui ho­tel­lil­ta ti­la­tak­sil­la Äi­jän­suon Jaf­fa­hal­l­lil­le ja her­mos­tui jär­jes­tä­jil­le keik­ka­pai­kan pie­nuu­des­ta. Hän­tä piti kuu­lem­ma le­py­tel­lä tar­jo­a­mal­la hu­na­ja­mai­toa. Lo­pul­ta lä­hes 200-ki­loi­nen Bur­ke saa­tiin nos­tet­tua la­val­le. Val­tais­tui­mel­taan lau­la­nut ku­nin­gas veti lois­to­kei­kan.

Jos Bur­ke edus­ti sou­lin kul­ta-ai­kaa, North Mis­sis­sip­pi Al­ls­tars edus­ti 2000-lu­vun blu­es­roc­kin luo­vin­ta kär­keä. Alan har­ras­ta­jat muis­te­le­vat yhä trion vuo­den 2007 esiin­ty­mis­tä yh­te­nä fes­ti­vaa­li­his­to­ri­an par­hais­ta.

Fes­ti­vaa­lien py­sy­vin mer­ki­tys ei ole alu­e­ta­lou­del­li­nen vaan kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen. Par­haat kei­kat muis­te­taan vie­lä vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten pääs­tä. Sen­kin jäl­keen, kun ar­tis­tit ovat jo siir­ty­neet ylä­ker­ran or­kes­te­riin.

Kim­mo Aho­nen

Pro­jek­ti­pääl­lik­kö, FT

Tam­pe­reen yli­o­pis­to/Po­rin yli­o­pis­to­kes­kus