Ahonen: Stubb ja suvereeni Suomi
Tasavallan presidentti Alexander Stubb on ollut virassaan puolitoista vuotta. Ei ole helppoa olla presidentti näinä aikoina.
Osa oikeistosta kritisoi Stubbin ulostuloa Palestiinan valtion tunnustamiseksi. Osa vasemmistosta on arvostellut häntä Donald Trumpin kaveeraamisesta.
Itse ajattelen, että Stubb on hoitanut leiviskäänsä hyvin, erinomaisestikin. Golfausdiplomatialla Suomi on päässyt geopoliittista painoarvoaan suurempiin pöytiin. Tuloksia arvioidaan myöhemmin.
Tasavallan presidentin toiminta on vauhdikasta. Sellaisia ovat myös eräät hänen lausuntonsa. Stubb on esittänyt määritelmän Suomen suvereniteetin historiallisesta aikajanasta. Hän toisti teesinsä Ylen Ykkösaamun (23.9.) haastattelussa. Sen mukaan Suomi saavutti valtiollisen suvereniteettinsa vasta vuonna 1989. Itsemääräämisoikeus ”sai sinettinsä” vuonna 1995, kun Suomi liittyi Euroopan Unionin.
Kekkoslovakian ajan Suomi ei siis ollut suvereeni valtio. YYA-sopimuksen velvoittamana se joutui huomioimaan Neuvostoliiton kannanotot. Itänaapuri vaikutti Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaan – jollei suorastaan ohjaillut sitä.
Stubbin historiantulkinta ei ole uusi. Suomettumisesta on keskusteltu vuosikymmeniä niin akateemisessa historiantutkimuksessa kuin julkisuudessa. Stubb on kuitenkin ensimmäinen presidentti, joka puhuu YYA-ajan Suomesta tällä tavoin. Siis kyseenalaistamalla Suomen valtiollisen suvereniteetin.
Euroopan Unionin vastustajat suosivat tämän väitteen käänteistä versiota. Sen mukaan Suomi menetti itsemääräämisoikeutensa EU-jäsenyyden myötä.
Itsenäisen Suomen valtiollista historiaa voi toki kirjoittaa monella tavalla. Sen voi päättää vuoteen 1995 tai sen voi aloittaa siitä. Molemmat väitteet ovat kuitenkin karkeita yksinkertaistuksia monimutkaisista historiallisista prosesseista. Niissä menneisyyden moninaisuus tungetaan poliittisen agendan tuottamaan karsinaan.
Suomen selviytymistaistelu kylmän sodan vuosina johti itänaapurin nuoleskeluun. Tiedämme, että se meni liian pitkälle.
Mutta ketä nuoleskemme nyt ja mitä se näyttää 40 vuoden kuluttua?
Kimmo Ahonen
Porin yliopistokeskus