Ke­sä­lo­ma on työ­vuo­den hui­pen­nus. Maa­li, jota koh­ti täh­dä­tään. Syk­syn pi­meys, piis­kaa­vat rän­tä­sa­teet ja tal­ven pauk­ku­pak­ka­set jak­se­taan, kun tie­de­tään, et­tä kun kes­tän tä­män kuu­kau­den ja sit­ten vie­lä yh­den, ol­laan jo ke­vääs­sä, ei­kä sii­tä ole enää pit­kä ai­ka sii­hen suu­reen fi­naa­liin: lo­maan.

Ke­sä­lo­mas­ta haa­veil­laan, kun pomo las­taa uu­sia töi­tä nis­kaan, kun asi­ak­kaat hauk­ku­vat, kun työ­ka­ve­rit ki­ti­se­vät, kun de­ad­li­net pauk­ku­vat ja stres­si puk­kaa hien ot­sal­le. Kaik­ki loka niel­lään, kos­ka tuol­la jos­sain hää­möt­tää se suu­ri kul­tai­nen loik­ka pois ora­van­pyö­räs­tä.

Ke­sä­lo­mas­ta haa­veil­laan pit­kin vuot­ta työ­ka­ve­rei­den kans­sa. Läh­tee­kö joku kier­tä­mään ko­ti­maa­ta, te­kee­kö joku mök­ki­rem­pan, pur­jeh­tii­ko ken­ties Ruot­siin? Haa­veis­sa siin­tä­vät au­rin­koi­set ke­sä­päi­vät, si­ni­tai­vaal­la syök­sy­vät pääs­ky­set, pi­ha­sau­nan ja gril­lin tuok­sut. Ei kii­ret­tä, ei kau­lus­pai­to­ja, ei hi­ki­siä haa­la­rei­ta. Pelk­kää ren­toa ja haus­kaa.

Ke­sä­lo­maan la­da­taan myös koh­tuut­to­mas­ti odo­tuk­sia, sil­lä vuo­den ai­ka­na eh­tii suun­ni­tel­la. En­sin­nä­kin kaik­ki rem­pat kan­nat­taa siir­tää lo­maan, sil­lä sil­loin­han on ai­kaa. Ai­ta pi­tää maa­la­ta, kat­to­pel­lit vaih­taa, lai­tu­ri uu­sia ja puut pi­no­ta. Remp­po­jen li­säk­si tu­le­vat tie­tys­ti ne muut pa­kol­li­set ke­sän as­ka­reet: Mat­to­jen pesu, au­to­mat­ka anop­pi­laan plus pa­rit kol­met su­ku­juh­lat. Ja sit­ten pi­tää käy­dä vä­hin­tään yh­det fes­ta­rit, me­loa kos­ki, ka­las­taa hau­ki, ui­da me­res­sä, Yy­te­ris­sä, maa­ui­ma­las­sa, jär­ves­sä, sau­noa joka päi­vä.

Kun vii­mein tuo kol­men vii­kon hui­pen­nus, tuo töi­den El­do­ra­do, vih­doin koit­taa, pai­neet ovat kas­va­neet niin val­ta­vik­si, et­tei ih­mi­nen ky­ke­ne mi­hin­kään. Va­paa aloi­te­taan rii­te­le­mäl­lä puo­li­son kans­sa. Odo­tuk­set ei­vät vas­taa­kaan to­teu­tus­ta. Toi­sen naa­ma är­syt­tää. Uni ei tule, kun on kuu­ma ja va­loi­saa. Sitä pait­si ke­lit ovat pie­les­sä ja jär­vet vie­lä jääs­sä. Ja sit­ten loma on­kin jo ohi. Luo­jan kii­tos sii­tä, sil­lä nyt on taas vuo­si ai­kaa suun­ni­tel­la seu­raa­vaa.

Kyl­lä se vain niin on, et­tä ke­sä­lo­man pa­ras het­ki on tun­ti en­nen sen al­kua.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.