”Kos­ka se on siel­lä”, Ge­or­ge Mal­lo­ry vas­ta­si toi­mit­ta­jan ky­sy­es­sä, mik­si hän ha­lu­si kii­ve­tä Mount Eve­res­tin hui­pul­le. Vuon­na 1923 Eve­res­tin huip­pu oli har­vo­ja ih­mi­sen saa­vut­ta­mat­to­mia paik­ko­ja maan pääl­lä ja Mal­lo­ry tah­toi val­loit­taa sen hin­nal­la mil­lä hy­vän­sä. Mal­lo­ry pu­to­si kuo­le­maan­sa kol­man­nel­la yri­tyk­sel­lä vuon­na 1924. Hä­nen ruu­miin­sa löy­det­tiin 75 vuot­ta myö­hem­min 8 160 met­rin kor­keu­des­ta. Ikui­sek­si ar­voi­tuk­sek­si on jää­nyt, pää­si­kö hän hui­pul­le as­ti.

En­sim­mäi­set Eve­res­tin hui­pul­la oli­vat vi­ral­li­ses­ti uu­si­see­lan­ti­lai­nen Ed­mund Hil­la­ry ja ne­pa­li­lai­nen šer­pa Ten­zing Nor­gay, jot­ka on­nis­tui­vat yri­tyk­ses­sään tou­ko­kuus­sa 1953. Sen jäl­keen hui­pul­le on nous­tu yli 11 000 ker­taa. Ker­ran saa­vut­ta­mat­to­mas­ti on tul­lut mas­sa­tu­ris­mia, jota pyö­rit­tä­vät lu­kui­sat seik­kai­lu­y­ri­tyk­set.

Köy­häl­le Ne­pa­lil­le kii­pei­ly­tu­ris­mi on tu­han­sia ih­mi­siä työl­lis­tä­vä tu­lon­läh­de. Mi­tään hal­paa lys­tiä hui­pul­le nou­se­mi­nen ei ole, vaan sii­tä pi­tää pu­lit­taa kes­ki­mää­rin 50 000 dol­la­ria. Op­pai­na, kan­to­juh­ti­na ja kok­kei­na toi­mi­vien šer­po­jen li­säk­si ylei­sin hui­pul­le kii­pe­ä­vä on­kin ame­rik­ka­lai­nen lää­kä­ri tai ju­ris­ti. En­nen kii­pei­ly­kaut­ta šer­pat ra­ken­ta­vat tu­ris­te­ja var­ten rei­tin hui­pul­le. Kiin­nit­tä­vät, köy­det ja tik­kaat, pys­tyt­tä­vät tel­tat ja rou­daa­vat hap­pi­pul­lot val­miik­si.

Kii­pe­ä­mi­nen ei ole edel­leen­kään ris­ki­tön­tä. Kai­ken kaik­ki­aan yli 330 ih­mis­tä on kuol­lut hui­pul­le yrit­tä­es­sään. Reit­ti kul­kee käy­tän­nös­sä ruu­mis­pi­no­jen yli, sil­lä rin­teel­lä ma­kaa edel­leen yli 200 ruu­mis­ta, sil­lä nii­den siir­tä­mi­nen pois on lii­an kal­lis­ta ja vaa­ral­lis­ta. Sa­mas­ta syys­tä maa­il­man mah­ta­vim­mas­ta vuo­res­ta on tul­lut val­ta­va ros­ka­ka­sa. Köy­det, tel­tat, tyh­jät hap­pi­pul­lot, pat­te­rit ja ih­mi­su­los­teet hy­lä­tään su­rut­ta maas­toon. Il­mas­ton­muu­tok­sen vuok­si Eve­res­tin jää­ti­köt su­la­vat ja pal­jas­ta­vat van­ho­ja, tu­han­sien ki­lo­jen jä­te­ker­rok­sia. Maa­il­man ka­tos­ta on tul­lut so­me­päi­vi­tys­tä ja­no­a­vien ego­tu­ris­tien kaa­to­paik­ka.

Nyt ih­mi­nen on kään­tä­nyt kat­seen­sa koh­ti kuu­ta. On­ko seu­raa­va rik­kai­den kaa­to­paik­ka ken­ties siel­lä?

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.