Arttu Tuominen: Roskat maailman pohjalla
Lapsena rakastin Jules Vernen kirjoja, joissa matkustettiin kuuhun tai maan keskipisteeseen. Ehdoton suosikkini oli vuonna 1870 julkaistu Sukelluslaivalla maapallon ympäri, jossa päähenkilöt nousevat kapteeni Nemon komentaman sukellusvene Nautiluksen kyytiin. Seikkailu syvällä valtameren uumenissa teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen poikaan.
Jules Vernen aikaan valtameret ovat vaikuttaneet salaperäisiltä ja vaarallisilta. Ihminen on kuitenkin aina ollut luonteeltaan utelias. Sanotaan, että kun ihminen ensimmäisen kerran saapui meren rantaan, oli jo kirjoitettu, että jonain päivänä hän purjehtisi sen yli. Ja kun ihminen kohotti katseensa taivaalle ja katsoi hohtavaa kuuta, oli kirjoitettu, että joskus hän kävelisi sen pinnalla.
Nyt korkeimmat vuoret on kiivetty, kuumimmat autiomaat ylitetty ja tiheimmät viidakot tunkeuduttu. Marsissa ryömii jo luotaimia ja haaveilemme avaruuden halki purjehtimisesta. Monesta mahdottomasta haasteesta on tullut arkea, kuten Mount Everestistä, joka on muuttunut rikkaiden turistien kaatopaikaksi.
Jos maata katsoo avaruudesta, näyttää se tyhjyydessä leijuvalta siniseltä marmorikuulalta. Väri tulee vedestä, joka peittää suurinta osaa pallostamme. Jules Vernen aikaan luulimme, että meri on niin valtava, että sitä on mahdoton vahingoittaa. Nyt tiedämme toisin. Se happamoituu ja lämpenee, Tyynen valtameren jätepyörre on jo kolmen Ranskan suuruinen ja käynnissä on merieliöiden sukupuuttoaalto.
Merten syvin kohta 10 990 metriä löytyy Tyyneltä valtamereltä. Sielläkin on jo käyty. Kun Mount Everestille on noustu 11 000 kertaa, Challengerin syvänteeseen on laskeuduttu toistaiseksi kolme kertaa. Viimeisin maailman pohjaan laskeutunut oli Victor Vescovo huhtikuussa 2019. Kun hän neljän tunnin sukelluksen jälkeen ja perille päästyään sytytti aluksensa valonheittimet, näki hän ikkunan editse uivan äyriäisien ja merimakkaran – ja aluksen vieressä lojuvan muovipussin. Eipä olisi Jules Verne näin laimeaa loppua tarinaan kirjoittanut.
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista.

