Muu­ta­ma viik­ko sit­ten olin Tu­run kir­ja­mes­suil­la pu­hu­mas­sa ai­hees­ta: Mik­si dek­ka­rei­ta ra­kas­te­taan? Yk­si kes­kus­te­lus­sa esiin nos­tet­tu te­o­ria oli, et­tä dek­ka­reis­sa paha saa yleen­sä palk­kan­sa, toi­sin kuin to­sie­lä­mäs­sä.

Tämä lie­nee ai­na­kin jos­sain mää­rin tot­ta. Se, et­tei pa­han­te­ki­jöi­tä saa­da kiin­ni, on vain osa on­gel­maa, sil­lä vii­me vuo­si­na ri­kol­li­sil­le on alet­tu so­vit­ta­maan san­ka­rin viit­taa. En­kä tar­koi­ta Ro­bin Hood -tyyp­pi­siä hen­ki­pat­to­ja, vaan ko­van luo­kan gangs­te­rei­ta, jot­ka ovat syyl­lis­ty­neet hir­vit­tä­viin te­koi­hin.

Vii­me vii­kol­la jul­kais­tiin Aki Lin­na­nah­teen kir­joit­ta­ma kir­ja ki­ven si­säl­lä is­tu­vas­ta huu­me­ri­kol­li­ses­ta Niko Ran­ta-ahos­ta (WSOY). Sitä en­nen Ka­tis­ta-vyyh­dis­tä oli jo teh­ty TV-sar­ja.

Ym­mär­rän, et­tä ri­kol­li­nen elä­mä kiin­nos­taa ja tru­ec­ri­me on mah­dol­li­suus pääs­tä kur­kis­ta­maan elä­mään, joka on it­sel­le vie­ras, eh­kä jopa pe­lot­ta­va­kin. Mil­lais­ta on elä­mä van­ki­las­sa, en­tä osa­na vä­ki­val­tais­ta ri­kol­lis­jen­giä? Kir­ja­mes­su­jen la­voil­la nou­see vuo­si vuo­del­ta enem­män ex-ri­kol­li­sia, joi­den pu­hei­ta san­kat fa­ni­jou­kot tu­le­vat kuun­te­le­maan.

Vii­me vuo­si­na Suo­mes­sa on teh­tail­tu elä­mä­ker­to­ja ex-Can­non­ball-jen­gi­läi­sis­tä, van­ki­kar­ku­reis­ta, kak­sois­sur­maa­jis­ta ja pa­hois­ta po­lii­seis­ta. On­gel­mak­si tru­ec­ri­mes­sa nou­see ri­kol­li­sen elä­män ihan­noin­ti. Esi­mer­kik­si huu­me­kaup­pi­as Ran­ta-aho vi­lah­te­lee vä­hän vä­liä Seis­kan si­vuil­la kal­liit muo­ti­ku­teet yl­lä. TV-haas­tat­te­lus­sa en kuu­le hä­nen suus­taan ai­toa ka­tu­mus­ta, vaan kat­ke­ruut­ta hä­nes­tä va­si­koi­nei­ta ka­ve­rei­ta koh­taan. Bis­nek­set kuu­lem­ma pyö­ri­vät hy­vin lin­nas­ta­kin kä­sin.

Kun is­tuu tuo­mi­on­sa, on tie­ten­kin oi­keus uu­teen al­kuun. Ri­kol­li­sil­la te­oil­la, jot­ka ovat sa­tut­ta­neet toi­sia, ra­has­ta­mi­nen sen si­jaan on vää­rin. En us­ko Lin­na­nah­teen kir­joit­ta­neen kir­jaan­sa Ran­ta-ahos­ta, kos­ka ha­lu­si tuo­mi­ta tä­män teot, vaan kos­ka tar­jol­la oli ra­hak­kai­ta mark­ki­noi­ta. On­ko vas­tuu sit­ten kir­jai­li­jal­la, lu­ki­jal­la vai kus­tan­ta­jal­la?

Vä­lil­lä tun­tuu, et­tei paha to­del­la­kaan saa palk­kaan­sa, vaan elä­mä­ker­ran, rut­kas­ti te­le­vi­si­oai­kaa ja oman ri­kos­pod­cas­tin.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.