Arttu Tuomisen kolumni: Olkaamme siis suomalaisia
Viime kolumnissani käsittelin saunomista. Se sai minut pohtimaan suomalaisuutta laajemmin. Mitä enemmän mittariin on tullut kilometrejä, sitä tärkeämmäksi omien juurien ymmärtäminen on käynyt.
Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaiset häpesivät kulttuuriaan. Miksi olemme tällaisia tuppisuisia jurottajia, emmekä esimerkiksi italialaisia kosmopoliitteja? Mediassa kirjoitettiin, että metsäläiskansan pitäisi eurooppalaistua. Osa taisi uskoakin.
Onneksi asiat ovat muuttuneet. Joskus nähdäkseen lähelle pitää matkustaa kauas. Ulkopuolelta katsottuna metsästä ja luonnosta ammentava kulttuurimme vaikuttaa kiehtovalta ja mystiseltä. Aivan samoin kuin meistä ranskalaiset poskisuudelmat ovat vaivaannuttavia, yhtä takuulla ranskalaisista tuntuu vaivaannuttavalta kivuta alastomana lauteille ventovieraiden kanssa.
On siis ihan okei olla metsäläinen jurottaja. Itse asiassa suomalaisuus on kansallisvarantomme. Ja sen säilyttäminen on meidän vastuullamme.
Suomalainen ei tee itsestään numeroa, toisin kuin esimerkiksi amerikkalaiset. Suomalaiset antavat tekojensa puhua puolestaan. Täällä ”Kova työntekijä”, on korkein arvoaste, jonka voi saavuttaa.
Mitä suomalaisuuden taitoja soisi sitten siirtyvän tuleville sukupolville? Muutama viikko sitten iltapäivälehdessä oli artikkeli, joka oli otsikoitu: ”Näin sytytät takan oikeaoppisesti”.
Satojen lukijoiden viestiketjua lukiessani tulin tulokseen, ettei suomalaista kannata opettaa tulenteossa. Miljoonien kiukaiden, takkojen ja grillien maassa osataan tehdä tulet ilman lehtijuttujakin. Ei ehkä onnistuisi kaikilta italialaisilta?
Itse ajattelen, että vaikka talvista on tullut ailahtelevia, tulisi mielestäni jokaisen suomalaisen osata hiihtää ja luistella. Ei meidän Selänteitä tai Niskasia tarvitse olla, mutta pystyssä olisi hyvä pysyä, jos noikseen tulee. Venettä olisi kaikkien hyvä osata soutaa, ja pinnalla pysyä, jos vene sattuisi kaatumaan. Niin, ja se nuotio olisi mukava osata laittaa ja siinä kuivatella.
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista