Eläm­me vai­kei­ta ai­ko­ja, on sota Eu­roo­pas­sa. Kah­den vuo­den ko­ro­na on tuo­nut mo­nel­le pel­koa ja ah­dis­tus­ta sekä ta­lou­del­li­sia vai­keuk­sia. Olet eh­kä hil­jai­sia ru­kouk­sia huo­kail­lut Ju­ma­lan puo­leen, mut­ta tun­tuu, et­tei apua ole si­nun ah­din­koo­si Ju­ma­la­lal­ta­kaan tul­lut.

Kaik­ki var­maan käy­vät elä­män jos­sa­kin vai­hees­sa krii­se­jä ja ah­dis­tuk­sia läpi. Mi­nul­la­kin oli kova ah­dis­tus oman per­hee­ni asi­oi­den puo­les­ta ja vuo­da­tin Ju­ma­lal­le hil­jai­sia ru­kouk­sia sekä pyy­sin Hä­nel­tä apua on­gel­mii­ni; sil­loin olin aa­mul­la mat­kal­la bus­si­py­sä­kil­le työ­pai­kal­le men­nes­sä­ni. Sii­nä het­kes­sä tuli Ju­ma­lal­ta no­pea vas­taus: ”Sinä et tun­ne Mi­nun Poi­kaa­ni Jee­sus­ta Kris­tus­ta, meil­lä ei ole yh­teyt­tä kes­ke­näm­me.” Kuu­lin nämä sa­nat sel­väs­ti kor­vin kuul­ta­val­la ta­val­la. Häm­mäs­tyin suu­res­ti näis­tä sa­nois­ta, kos­ka olin jo ai­kai­sem­min­kin saa­nut vas­tauk­sia Ju­ma­lal­ta. Mi­nä­kin luu­lin, et­tä se riit­tää, kun us­koo Ju­ma­laan ja ah­dis­tuk­sen ai­koi­na sit­ten kään­tyy Ju­ma­lan puo­leen ja ru­koi­lee.

Ju­ma­lan Pyhä Hen­ki joh­dat­ti pian tä­män kuu­le­ma­ni sa­no­jen jäl­keen va­pait­ten suun­tien ti­lai­suu­teen, siel­lä kuu­lin saar­nat­ta­van Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Ti­lai­suu­den pää­tyt­tyä mi­nä­kin mui­den jou­kos­sa me­nin alt­ta­ril­le siu­naus­ta et­si­mään, jos­sa pas­to­ri ju­lis­ti syn­ti­ni an­teek­si an­ne­tuik­si. Uu­des­ti­syn­nyin ja mi­nul­le sel­vi­si, et­tä Jee­sus Kris­tus on ai­noa tie Ju­ma­lan luo.

Jee­sus it­se sa­noo: ”Ei ku­kaan tule Isän tykö muu­toin kuin Mi­nun kaut­ta­ni.” (Joh. 14:6)

Hän ava­si oven Ju­ma­lan ru­kous­vas­tauk­sil­le. Hän avaa oven si­nul­le­kin, kun­han otat Jee­suk­sen Kris­tuk­sen sy­dä­men Her­rak­si. ”Sen täh­den, jo­kai­sen, joka tun­nus­taa Mi­nut ih­mis­ten edes­sä, Mi­nä­kin tun­nus­tan Isä­ni edes­sä, joka on tai­vais­sa.” (Matt. 10:32).

Mar­ja

Po­rin Soih­dun­kan­ta­jat ry:n van­hem­mis­ton jä­sen