Hyvinvointialueen lyhyen ajan säästämisestä voi seurata pitkä lasku
Satakunnan hyvinvointialue sai viime viikolla valtiovarainministeriöltä lisäaikaa alijäämänsä kattamiseen vuoden 2028 loppuun. Alue oli hakenut aikaa vuoden 2029 loppuun, mutta tähän ministeriö ei taipunut. Sen mukaan Satakunta pystyy kattamaan alijäämänsä nopeamminkin. Hyvinvointialueen talous on jo kääntynyt selvästi parempaan suuntaan. Vuosina 2023–2024 alijäämää kertyi noin 96 miljoonaa euroa, mutta viime vuonna alue teki ylijäämää noin 43 miljoonaa euroa. Se pienensi kattamattoman alijäämän noin 50 miljoonaan euroon. Myös tältä vuodelta odotetaan vahvasti ylijäämäistä tulosta. Valtionrahoitus pysyy ensi vuonna käytännössä nykytasolla, vaikka palkat ja muut kustannukset nousevat. Talouden sopeuttaminen jatkuu siis myös tulevina vuosina.
Julkisen talouden tasapainottaminen on välttämätöntä. Hyvinvointialueet eivät voi jatkuvasti käyttää enemmän rahaa kuin niillä on käytettävissä. Silti voi kysyä, onko alijäämän mahdollisimman nopea kattaminen aina myös taloudellisesti järkevintä. Terveydenhuollossa tämän päivän säästö voi olla huomisen lisälasku. Jos hoitoon pääsy vaikeutuu, sairaudet voivat pahentua ja hoidon kustannukset kasvaa. Jos ennaltaehkäisevistä palveluista tingitään, ongelmat saattavat myöhemmin vaatia huomattavasti kalliimpia ratkaisuja. Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vasta vuonna 2023 eli vajaat neljä vuotta sitten. Niiltä odotetaan perusteellisia rakenteellisia uudistuksia, joiden vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua. Samalla niiden taloudellista onnistumista arvioidaan tiukkojen vuosittaisten taloustavoitteiden perusteella. Tässä on ristiriita. Valtio edellyttää pitkäjänteistä uudistamista, mutta ohjaa toimintaa lyhyen aikavälin talousvaatimuksilla.
Satakunnan hyvinvointialueen talouden kohentuminen osoittaa, että muutoksia on saatu aikaan. Säästötoimia on kuitenkin tehty jo paljon ja talouden sopeuttaminen jatkuu. Siksi olisi tärkeää arvioida paitsi säästöjen määrää myös niiden vaikutuksia palveluihin ja tuleviin kustannuksiin. Hyvinvointialueiden onnistumista pitäisi mitata nykyistä enemmän sillä, miten hyvin ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut ja miten kustannukset kehittyvät pitkällä aikavälillä. Alijäämät on katettava, mutta aikataulusta ei pidä tehdä itseisarvoa. Todellista taloudellista vastuullisuutta ei ole säästää mahdollisimman nopeasti, vaan säästää niin, ettei lasku kasva tulevaisuudessa.
Kim Huovinlahti
Päätoimittaja

