Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lue sai vii­me vii­kol­la val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­öl­tä li­sä­ai­kaa ali­jää­män­sä kat­ta­mi­seen vuo­den 2028 lop­puun. Alue oli ha­ke­nut ai­kaa vuo­den 2029 lop­puun, mut­ta tä­hän mi­nis­te­riö ei tai­pu­nut. Sen mu­kaan Sa­ta­kun­ta pys­tyy kat­ta­maan ali­jää­män­sä no­pe­am­min­kin. Hy­vin­voin­ti­a­lu­een ta­lous on jo kään­ty­nyt sel­väs­ti pa­rem­paan suun­taan. Vuo­si­na 2023–2024 ali­jää­mää ker­tyi noin 96 mil­joo­naa eu­roa, mut­ta vii­me vuon­na alue teki yli­jää­mää noin 43 mil­joo­naa eu­roa. Se pie­nen­si kat­ta­mat­to­man ali­jää­män noin 50 mil­joo­naan eu­roon. Myös täl­tä vuo­del­ta odo­te­taan vah­vas­ti yli­jää­mäis­tä tu­los­ta. Val­ti­on­ra­hoi­tus py­syy en­si vuon­na käy­tän­nös­sä ny­ky­ta­sol­la, vaik­ka pal­kat ja muut kus­tan­nuk­set nou­se­vat. Ta­lou­den so­peut­ta­mi­nen jat­kuu siis myös tu­le­vi­na vuo­si­na.

Jul­ki­sen ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä. Hy­vin­voin­ti­a­lu­eet ei­vät voi jat­ku­vas­ti käyt­tää enem­män ra­haa kuin niil­lä on käy­tet­tä­vis­sä. Sil­ti voi ky­syä, on­ko ali­jää­män mah­dol­li­sim­man no­pea kat­ta­mi­nen ai­na myös ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­vin­tä. Ter­vey­den­huol­los­sa tä­män päi­vän sääs­tö voi ol­la huo­mi­sen li­sä­las­ku. Jos hoi­toon pää­sy vai­keu­tuu, sai­rau­det voi­vat pa­hen­tua ja hoi­don kus­tan­nuk­set kas­vaa. Jos en­nal­ta­eh­käi­se­vis­tä pal­ve­luis­ta tin­gi­tään, on­gel­mat saat­ta­vat myö­hem­min vaa­tia huo­mat­ta­vas­ti kal­liim­pia rat­kai­su­ja. Hy­vin­voin­ti­a­lu­eet aloit­ti­vat toi­min­tan­sa vas­ta vuon­na 2023 eli va­jaat nel­jä vuot­ta sit­ten. Niil­tä odo­te­taan pe­rus­teel­li­sia ra­ken­teel­li­sia uu­dis­tuk­sia, joi­den vai­ku­tuk­set nä­ky­vät usein vas­ta vuo­sien ku­lut­tua. Sa­mal­la nii­den ta­lou­del­lis­ta on­nis­tu­mis­ta ar­vi­oi­daan tiuk­ko­jen vuo­sit­tais­ten ta­lous­ta­voit­tei­den pe­rus­teel­la. Täs­sä on ris­ti­rii­ta. Val­tio edel­lyt­tää pit­kä­jän­teis­tä uu­dis­ta­mis­ta, mut­ta oh­jaa toi­min­taa ly­hy­en ai­ka­vä­lin ta­lous­vaa­ti­muk­sil­la.

Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­een ta­lou­den ko­hen­tu­mi­nen osoit­taa, et­tä muu­tok­sia on saa­tu ai­kaan. Sääs­tö­toi­mia on kui­ten­kin teh­ty jo pal­jon ja ta­lou­den so­peut­ta­mi­nen jat­kuu. Sik­si oli­si tär­ke­ää ar­vi­oi­da pait­si sääs­tö­jen mää­rää myös nii­den vai­ku­tuk­sia pal­ve­lui­hin ja tu­le­viin kus­tan­nuk­siin. Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den on­nis­tu­mis­ta pi­täi­si mi­ta­ta ny­kyis­tä enem­män sil­lä, mi­ten hy­vin ih­mi­set saa­vat tar­vit­se­man­sa pal­ve­lut ja mi­ten kus­tan­nuk­set ke­hit­ty­vät pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä. Ali­jää­mät on ka­tet­ta­va, mut­ta ai­ka­tau­lus­ta ei pidä teh­dä it­sei­sar­voa. To­del­lis­ta ta­lou­del­lis­ta vas­tuul­li­suut­ta ei ole sääs­tää mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti, vaan sääs­tää niin, et­tei las­ku kas­va tu­le­vai­suu­des­sa.

Kim Huo­vin­lah­ti

Pää­toi­mit­ta­ja