Luin uu­ti­sen, joka oli men­nä it­sel­tä­ni lä­hes. Bu­si­ness Fin­lan­din Näy­tön­paik­ka-pi­lot­ti­ra­hoi­tuk­ses­sa va­lit­tiin vii­si kun­ni­an­hi­mois­ta tut­ki­mus­han­ket­ta koko Suo­mes­ta. Yk­si niis­tä koh­dis­tui Sa­ta­kun­taan, Po­riin.

Kyse on te­ko­ä­lyn ja oh­jel­mis­to­ke­hi­tyk­sen yh­dis­tä­väs­tä hank­kees­ta, jon­ka tut­ki­mus­työ teh­dään GPT-La­bis­sa – Tam­pe­reen yli­o­pis­ton la­bo­ra­to­ri­os­sa, jon­ka pää­paik­ka on Po­rin yli­o­pis­to­kes­kuk­ses­sa.

Aja­tus on tämä: te­ko­ä­ly ei ole enää val­mi­soh­jel­mis­ton li­sä­o­sa, vaan sen käyt­tö suun­ni­tel­laan jär­jes­tel­män pe­rus­tak­si jo alus­ta läh­tien. Te­ko­ä­ly toi­mii ih­mi­sen kans­sa, ei ih­mis­tä vas­taan.

Usein te­ko­ä­ly esi­te­tään joko uh­ka­na tai yl­ti­öop­ti­mis­ti­se­na pe­las­ta­ja­na. Se on sää­li. Ni­mit­täin täs­sä­kään hank­kees­sa ei ra­ken­ne­ta ko­nei­ta, jot­ka syr­jäyt­tä­vät ih­mi­sen. Vaan ke­hi­te­tään me­ne­tel­mä, jos­sa ih­mi­nen te­kee sen, mis­sä on hyvä – ja te­ko­ä­ly tu­kee. Tii­vis­tää, jär­jes­tää, eh­dot­taa. Ei kor­vaa, mut­ta no­peut­taa ja te­hos­taa.

Te­ko­ä­ly ei ole val­mis kai­kes­sa, ei­kä tar­vit­se ol­la­kaan. Mut­ta mo­nes­sa se on jo avuk­si. Ja jos ke­hi­tys­työ­tä teh­dään Po­ris­sa, mik­si sen tu­lok­set ei­vät nä­kyi­si myös Po­ris­sa? Tai Har­ja­val­las­sa, Ko­ke­mä­el­lä, Ul­vi­las­sa?

Tut­ki­mus on tär­ke­ää, mut­ta ai­van oleel­lis­ta on myös se, mi­ten sen tu­lok­set va­lu­vat käy­tän­töön. Elin­kei­no­e­lä­män ja tut­ki­muk­sen yh­teys on mil­joo­na­luo­kan ky­sy­mys. Vain tii­viil­lä yh­teis­työl­lä tut­ki­muk­ses­ta tu­lee kil­pai­lu­ky­kyä.

Kes­kus­te­lin äs­ket­täin yrit­tä­jien ti­lai­suu­des­sa SAM­Kis­ta val­mis­tu­neen tuo­reen yrit­tä­jän kans­sa. Hän ai­koo työl­lis­tää vä­hin­tään it­sen­sä aut­ta­mal­la seu­dun yri­tyk­siä hyö­dyn­tä­mään te­ko­ä­lyä esi­mer­kik­si chat­bo­teil­la tai mui­den re­surs­si­te­hok­kai­den rat­kai­sui­den avul­la.

Poh­din, kuin­ka hy­vin seu­dul­li­nen elin­kei­no­e­lä­mä osaa hyö­dyn­tää näi­tä vii­mei­sim­män tie­don omaa­via kor­ke­a­kou­luo­pis­ke­li­joi­ta – ja mitä voi­sim­me teh­dä, jot­ta tie­toi­suus li­sään­tyi­si? Omal­ta osal­ta­ni ha­lu­ai­sin tä­män ko­lum­nin edis­tä­vän kes­kus­te­lua seu­dul­li­sen kou­lu­tuk­sen, tut­ki­muk­sen ja elin­kei­no­e­lä­män yh­teen­so­vit­ta­mi­ses­ta. Li­säk­si ha­lu­an roh­kais­ta jo­kais­ta poh­ti­maan kei­no­ja näi­den osa-alu­ei­den yh­dis­tä­mi­seen ja hyö­dyn­tä­mi­seen.

Te­ko­ä­lyn ke­hit­tä­mi­nen ja hyö­dyn­tä­mi­nen ei ole tu­le­vai­suu­den asia, se on jo käyn­nis­sä. Sa­ta­kun­nas­sa­kin.

Ma­ria Jo­ki­nen

Sääs­tö­pank­kii­ri, pai­kal­lis­joh­ta­ja