Suo­ma­lai­sel­la on kak­si pe­ru­sa­se­tus­ta: epä­luu­lo ja va­ro­vai­nen op­ti­mis­mi. Jäl­kim­mäi­nen il­mes­tyy yleen­sä vas­ta sit­ten, kun kah­vi on juo­tu ja naa­pu­ri on eh­ti­nyt en­sin epäil­lä.

Mut­ta nyt pi­täi­si eh­kä py­säh­tyä het­kek­si. Ni­mit­täin mitä tääl­lä oi­kein ta­pah­tuu?

Suo­mi voit­ti jää­kie­kon maa­il­man­mes­ta­ruu­den. Se on var­ma merk­ki sii­tä, et­tä kan­sa muis­taa taas tun­tei­ta, joi­ta ei ole käyt­tä­nyt sit­ten edel­li­sen kul­lan.

Sa­maan ai­kaan ta­lou­suu­ti­sis­sa on kuu­lu­nut ää­niä, joi­ta ei ole het­keen tun­nis­ta­nut. Ne ovat ol­leet… myön­tei­siä. Suo­men ta­lous kas­voi vuo­den en­sim­mäi­sel­lä nel­jän­nek­sel­lä Eu­roo­pan kär­ki­vauh­tia, ja te­ol­li­suus­tuo­tan­to ylit­ti vuo­den 2008 ta­son. Ajan, jol­loin äly­pu­he­li­met oli­vat vie­lä jän­nit­tä­viä ja kor­ko­ta­so tun­tui kä­si­tet­tä­väl­tä.

On­ko tämä hyvä kään­ne?

Yk­sit­täi­nen nel­jän­nes ei tie­ten­kään rat­kai­se kaik­kea. Ei­kä MM-kul­ta tee meis­tä täy­del­lis­tä kan­sa­kun­taa, vaik­ka het­ken sil­tä tun­tuu. Mut­ta eh­kä mo­lem­mis­sa uu­ti­sis­sa on jo­tain sa­maa: pit­kä työ al­kaa nä­kyä.

Suo­ma­lai­set ovat sit­kei­tä. Se on vah­vuus, jos­ta har­va ha­lu­aa luo­pua, vaik­ka vii­me vuo­det ovat sitä ko­e­tel­leet: pan­de­mia, sota Eu­roo­pas­sa, inf­laa­tio ja kor­ko­jen nou­su. Vä­lil­lä on tun­tu­nut, et­tä uu­tis­vir­ta yrit­tää ak­tii­vi­ses­ti sy­ven­tää kan­sal­lis­ta me­lan­ko­li­aa.

Ja sil­ti tääl­lä ol­laan. Yri­tyk­set in­ves­toi­vat, te­ol­li­suus uu­dis­tuu ja vien­ti ha­kee kas­vua.

Pank­ki­työs­sä tä­män nä­kee lä­hel­tä. Ta­lou­den kään­teet ei­vät syn­ny yh­des­tä uu­ti­ses­ta, vaan tu­han­sis­ta pää­tök­sis­tä: yrit­tä­jä in­ves­toi, per­he os­taa ko­din tai yri­tys läh­tee uu­sil­le mark­ki­noil­le.

Eh­kä haas­teem­me ei ole ol­lut vain ta­lous tai maa­il­man ti­lan­ne. Eh­kä olem­me myös tot­tu­neet kat­so­maan kaik­kea sen kaut­ta, mikä ei toi­mi. Kun ei odo­ta lii­kaa, ei pety. Sa­mal­la on kiin­nos­ta­vaa, et­tä ta­lous­lu­vut näyt­tä­vät jo va­loi­sam­mil­ta kuin suo­ma­lais­ten mie­li­a­la. Ku­lut­ta­jien luot­ta­mus on yhä ma­ta­la, vaik­ka yri­tyk­set in­ves­toi­vat ja ra­haa käy­te­tään enem­män.

Mut­ta mitä jos nyt voi­si odot­taa vä­hän enem­män?

Tu­le­vai­suu­den us­ko ei tar­koi­ta si­ni­sil­mäi­syyt­tä. Se tar­koit­taa luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä suun­ta voi muut­tua pa­rem­mak­si. Te­ke­mäl­lä, kes­tä­mäl­lä ja toi­siim­me no­jaa­mal­la ra­ken­nam­me jo­ta­kin, joka ei syn­ny yh­des­sä yös­sä mut­ta kes­tää ai­kaa.

Ja eh­kä juu­ri nyt sii­hen on lupa, kun pit­käs­tä ai­kaa näyt­tää sil­tä, et­tä olem­me me­nos­sa oi­ke­aan suun­taan.

Ma­ria Jo­ki­nen

sääs­tö­pank­kii­ri, pai­kal­lis­joh­ta­ja