Jokinen-Anttila: Vapautta, vastuuta ja riittävää tukea nuorille
Kun nuorena äitinä pidin käsivarsillani pieniä lapsia, ajatus heidän aikuistumisestaan tuntui kovin kaukaiselta. Vuodet vierivät kuitenkin uskomatonta vauhtia ja niin vain meidänkin perheemme kaikki jäsenet ovat nyt täysi-ikäisiä. 18 vuoden ikä tuo mukanaan odotettuja oikeuksia ja vapauksia. On mahdollisuus hankkia ajokortti, huoltajien Wilma-tunnukset lakkaavat toimimasta, pääsee sisään ravintoloihin, saa äänestää vaaleissa.
Käsi kädessä lisääntyvän vapauden kanssa kulkee lisääntynyt vastuu. Muutaman vuoden aikana on otettava oma talous ja arki itsenäisesti haltuun ja tehtävä paljon isoja päätöksiä muun muassa asumisesta sekä jatko-opiskeluista ja/tai työelämään siirtymisestä.
Suomalaiseen yhteiskuntaan on omassa nuoruudessani kuulunut vahvasti odotus siitä, että seuraavalla sukupolvella asiat ovat aina edellistä paremmin: Lapset kouluttautuvat vanhempiaan korkeammalle, saavat parempaa palkkaa ja nauttivat teknologisen edistyksen tukemana entistä helpommasta arjesta. Olemme hokeneet ja uskoneet, että tasa-arvoisessa maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.
Luotan vahvasti nuorten ja yleensäkin nuorten aikuisten kypsyyteen ja kykyihin tehdä fiksuja ratkaisuja. Samalla on kuitenkin todettava, että ymmärrän hyvin myös sen epävarmuuden ja huolen, jota niin monet nuoret nyt kokevat. Heillä ei ole ollut perusteita samanlaiseen jatkuvan edistyksen uskoon kuin minun ikäpolvellani. Ilmastonmuutos, luontokato, korona sekä Ukrainan ja Gazan sodat ovat luoneet ahdistusta, eikä jatkuva ärsyketulvakaan edistä mielenrauhaa. Juuri sen itselle oikean opiskelupaikan valinta korkeakoulujen ensikertalaiskiintiöineen ja työelämä jatkuvasti muuttuvine vaatimuksineen voivat hyvin perustellusti tuntua paljon hankalammin haltuun otettavilta asioilta kuin omilla vanhemmilla aikanaan.
Mielenterveyden ongelmat ovat keskeinen syy nuorten opiskelujen viivästymiselle ja työkyvyttömyydelle. Ei mitenkään voi olla oikea ratkaisu, että opiskelijoiden ja työelämään siirtyvien nuorten huolta ja stressiä lisätään nyt hallitusohjelmassa opiskeluajan toimeentuloa ja palkansaajien oikeuksia olennaisesti heikentämällä. Meidän on yhteiskuntana punnittava entistä huolellisemmin, mitä tämä aika nuorilta vaatii ja miten voimme heitä viisaimmin tukea. On selvää, että tarvitsemme jokaisen nuoren hyvinvoivaksi ja aktiiviseksi osaksi tätä yhteiskuntaa.
Leena Jokinen-Anttila
Pääluottamusmies, Tehy
