Vii­me py­hän ai­hee­na oli: Jee­sus il­mai­see ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa. Jee­sus teki elä­es­sään mo­nia ih­me­te­ko­ja ja il­mai­si näin ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa. Mut­ta mi­ten Jee­sus il­mai­see it­sen­sä meil­le tä­nään? Vuon­na 2023?

Ikä­vät uu­ti­set ylit­tä­vät uu­tis­kyn­nyk­sen pal­jon hel­pom­min kuin hy­vät. Tur­val­li­suu­sa­lan am­mat­ti­lais­ten pa­hoin­pi­te­lyt ja ter­vey­den­huol­lon lai­min­lyön­nit ovat kaik­kien huu­lil­la, mut­ta iloi­sia jut­tu­ja uu­ti­sis­sa on har­voin. Jos so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu sak­kaa ja van­huk­set saa­vat huo­noa hoi­toa, sii­tä uu­ti­soi­daan näyt­tä­väs­ti. Epä­koh­tien nä­ky­väk­si saat­ta­mi­nen on eit­tä­mät­tä tär­ke­ää. Mei­dän oli­si sil­ti hyvä kuul­la myös sii­tä ikäih­mi­ses­tä, jon­ka sil­mä­kul­ma kos­tui lem­pi­virt­tä lau­la­es­sa tai sii­tä äi­dis­tä, joka it­ki ilos­ta, kun sai lap­sen­sa kes­kos­kaa­pis­ta ko­tiin.

Paa­va­lin kir­jees­sä roo­ma­lai­sil­le sa­no­taan: ”Vi­hat­kaa pa­haa, py­sy­kää kiin­ni hy­väs­sä. Osoit­ta­kaa toi­sil­len­ne läm­min­tä vel­jes­rak­kaut­ta, kun­ni­oit­ta­kaa kil­van toi­nen tois­tan­ne.” (Room. 12:9–10.)

Raa­ma­tun Sana ke­hot­taa mei­tä py­sy­mään kiin­ni hy­väs­sä. Ikä­vien uu­tis­ten tul­vas­sa aja­tus­maa­il­mam­me hel­pos­ti vi­nou­tuu nä­ke­mään ym­pä­ril­lä vain pa­huut­ta. Meil­le ih­mi­sil­le on kui­ten­kin luon­tais­ta, et­tä tah­dom­me toi­sil­lem­me en­nem­min hy­vää kuin pa­haa. Se il­mais­taan mo­nin pai­koin Raa­ma­tus­sa – tah­to teh­dä hy­vää.

Jee­sus il­mai­see ju­ma­lal­li­sen voi­man­sa tä­nään­kin mo­nin eri ta­voin. Ju­ma­lal­li­nen voi­ma tu­lee nä­ky­väk­si mei­dän ih­mis­ten kaut­ta. Pie­ni­kin teko, jon­ka teem­me aut­taak­sem­me lä­him­mäis­täm­me on suu­ri teko.

Rii­na Lau­ri­la

Kir­joit­ta­ja on pap­pi, Eu­ra­jo­en seu­ra­kun­nan vs. kap­pa­lai­nen, joka on ai­kai­sem­min toi­mi­nut Suo­men Kan­sal­lis­ba­le­tin tans­si­ja­na