Kolumni: Onko yrittäjä alivakuuttaja vai tarkan markan vartija?
Alkuvuodesta voimaan tullut YEL-lakimuutos on antanut osalle yrittäjistä aivan uudenlaisen leiman: Alivakuuttaja. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että yrittäjä on maksanut YEL-vakuutusta alimman mahdollisen määrän mukaan. Jälleen yksi termi halventamaan yrittäjiä.
Lakimuutos vaatii vakuutusyhtiöitä tarkastamaan säännöllisen työtulon sen mukaan, mitä maksaisi palkata yrittäjän tilalle vastaava ammattitaitoinen työntekijä. Tässä ollaan nyt hakoteillä, sillä yrittäjyys ei ole sama asia kuin palkkatyö. Se on omistamista, sijoittamista, riskinottoa ja liikeideaa. YEL-lakimuutos ajaa suomalaista yrittäjyyttä ulkomaille, jälleen kerran vähentäen kiinnostusta yrittää ja luoda mitään Suomessa.
Selvyyden vuoksi vielä käytännön esimerkki: Jos yrittäjä maksaa eläkevakuutusmaksua vaikka 1 500 euroa kuukaudessa 30 vuoden ajan, tilittää hän puoli miljoona euroa YEL-maksua valtiolle. Tämän ansiosta hän tulee saamaan jäädessään eläkkeelle muutaman tonnin kuussa. Jos saman summan, eli 500 000 euroa sijoittaisi rahastoihin, olisi summa useassa tapauksessa moninkertainen. Kysymys siis kuuluu, maksaako yrittäjä eläkettä vai onko kyseessä vain piilovero?
Vaikuttaa siltä, että yrittäjät pakotetaan vain ylläpitämään valtion sosiaaliturvajärjestelmää hyötymättä itse tästä juuri mitenkään.
Tehty YEL-lakimuutos kasvattaa merkittävästi kuluja erityisesti pienyrittäjillä, ja on omiaan nostamaan kynnystä ryhtyä yrittäjäksi. Suomi tarvitsee enemmän yrittäjyyttä, ja nimenomaan riskinottoa, joka voi poikia seuraavan Rovion tai Nokian. Tämän hallituksen lakimuutoksella siihen unelmaan otettiin jälleen takapakkia.
Eerik Heijari
EMBA, Yrittäjä, kansanedustajaehdokas (kok.), Eurajoki

