Elet­tiin vuot­ta 1993, kun sain abi­tu­rient­ti­na ää­nes­tää en­si ker­taa. Po­ris­sa oli vie­rai­lul­la suu­ri val­ti­o­mies, Mart­ti Ah­ti­saa­ri. Hän oli kier­tu­eel­la ker­to­mas­sa suo­ma­lai­sil­le, mik­si oli­si hyvä pre­si­dent­ti. Sil­loin se omal­ta osal­ta­ni ko­lah­ti: Jos so­si­a­li­de­mok­ra­tia on täl­lais­ta, sitä minä toi­von yh­teis­kun­taan li­sää.

Ah­ti­saa­ri tuli ti­lai­suu­den jäl­keen jut­te­le­maan ja kan­nus­ta­maan mu­kaan yh­teis­ten asi­oi­den hoi­toon. Hä­nen vii­toit­ta­mal­la tiel­lään olen ol­lut sii­tä läh­tien.

So­tien ja krii­sien maa­il­mas­sa Ah­ti­saa­ri oli to­del­li­nen va­loa luo­va kan­sain­vä­li­nen rau­han­voi­ma. Suu­ri kun­nia ja kii­tos Mart­ti Ah­ti­saa­rel­le (1937–2023) kai­kes­ta työs­tä suo­ma­lais­ten ja koko maa­il­man hy­väk­si.

On taas ai­ka ää­nes­tää kan­sa­kun­tam­me joh­ta­jas­ta. Suu­ria joh­ta­jia kai­va­taan tä­nä­kin päi­vä­nä. Suo­men ta­sa­val­lan pre­si­den­tik­si on eh­dol­la ko­ke­nut yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­ja, to­del­li­nen ar­vo­joh­ta­ja sekä maa­il­man­po­li­tii­kan tun­te­va ja EUn ul­ko­suh­teis­ta vas­taa­va ko­mis­saa­ri Jut­ta Ur­pi­lai­nen.

Sain toi­mia Ju­tan pu­heen­joh­ta­ja­kau­del­la SDP:n 1. va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na. Ko­ke­muk­ses­ta tie­dän, et­tä Ju­tan toi­min­taa ja pää­tök­sen­te­koa oh­jaa­vat vah­vat ar­vot; oi­keu­den­mu­kai­suus ja tin­ki­mä­tön oi­keu­den­tun­to. Täl­lai­se­na ai­ka­na näil­le omi­nai­suuk­sil­le on käyt­töä.

Jut­ta Ur­pi­lai­nen viit­ta­si yh­des­sä pu­hees­saan Hel­sin­gin eme­ri­tus­piis­pan kir­jaan. Opet­ta­jia ta­va­tes­saan Ee­ro Huo­vi­nen oli to­den­nut, et­tä maa­il­man toi­sek­si tär­kein vir­ka on opet­ta­jan teh­tä­vä. Maa­il­man tär­keim­mäk­si vi­rak­si hän oli ni­men­nyt äi­din ja isän teh­tä­vän. Jut­ta to­te­si Huo­vi­sen aja­tus­ta jat­ka­en, et­tä ”mo­nel­la meis­tä on ko­ke­mus­ta jom­mas­ta­kum­mas­ta val­men­nus­teh­tä­väs­tä. Pre­si­dent­ti Mart­ti Ah­ti­saa­rel­la oli ko­ke­mus­ta mo­lem­mis­ta. Näis­sä vi­rois­sa on kyse toi­voa ra­ken­ta­vas­ta vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­ta. Näis­sä vi­rois­sa on kyse jo­kai­ses­ta ih­mi­ses­tä vä­lit­tä­mi­ses­tä."

Jut­ta to­te­si hy­vin, et­tä Ta­sa­val­lan pre­si­den­tin teh­tä­vä on su­kua näil­le teh­tä­vil­le. Ju­tal­la on myös ko­ke­mus­ta mo­lem­mis­ta teh­tä­vis­tä. Sik­si us­kon, et­tä hän ky­ke­nee ko­ko­a­maan kan­sa­kun­taa yh­teen yh­teis­ten ar­vo­jen ää­rel­le. Luo­maan toi­voa ja ra­ken­ta­maan sil­to­ja, jot­ta ke­tään ei jä­te­tä.

Suo­men ei tule kä­per­tyä si­sään­päin, vaan toi­mia mo­nen­kes­ki­ses­ti ih­mi­soi­keuk­sia ja rau­haa vaa­lien sekä kan­sain­vä­li­sen oi­keu­den to­teu­tu­mis­ta val­vo­en.

Suo­mes­sa tu­lee ol­la pre­si­dent­ti, joka ha­lu­aa yh­dis­tää suo­ma­lai­sia – ei erot­taa. Ku­ten Jut­ta Ur­pi­lai­nen on hie­nos­ti sa­no­nut: ”Suo­men tu­lee ol­la toi­sis­tam­me vä­lit­tä­mi­sen suur­val­ta.” Aloi­te­taan uu­si vuo­si va­lit­se­mal­la nu­me­ro kuu­si.

Kris­ta Kiu­ru

Kan­sa­ne­dus­ta­ja (sd.), Pori