Kröönruuska pohtii naistenpäivää: Tärkeit vai turhii päivii?
Mää ole aikalai tylsä ihmine! Ko mu miälestäni jokku nin sanotut juhlapäivät o iha turhii! Mää mene miälelläni syntymäpäivil ja nimipäivil, ko joku käskee, mut mihi tarvitaa esimerkiks naiste päivää? Sit tarttis ol miästenki päivä! Ja laste! No marraskuus o laste oikeuksie päivä ja hyvä o, ko niist muistutettaa. Mut kaikkei ihmiste ihmisiks olemise päivii sais ol enämpi. Ne sais ol vaik lähimäiste päivii. Ja elukkai päivii tarvittas kans. Ja lintuje päivii. Ja kasvei. Ja puitte. Ja hyänteiste. Vihro viime o ruvettu ymmärtämmää, et ihmiset o liämes ilma niit. Onneks loppusuvest o Suame luanno päivä.
Mää ole senki nähny, kui iso juhla naiste päivä o itänaapuris. Ruusui tullee, mut muin päivin voi tul nyrkist. Eikä perheväkivaltaa eres paheksut eikä siit tuamit. Semmost ny vaa tapahtuu, minkäs sil voi! Mut tosiasia o, et naiset ja nimeommaa ne vanhat paapuskat siäl pittää pystös sitä tavallist elämää. Ruakkii ja hoitaa ja lohruttaa ja vaatettaa. Äiteis perrää pojat poras Afkanistani soras ja nin täsä nykysesäki kamaluures. Äitit ottaa sinkkiarkut vastaa ja hoitaa haurat.
Mää funteerasi tämmäsii ja lähri kelventämmää miältäni kaupunkil. Kirjastoo ja apteekkii o ain jottai asiaa. Apteekist saa esimerkiks pellavalakritsaa. Ja salmiakkii. Sit tuntu, et mu ostokseni o vähä lapsellissii. Mää kysyi, olisko jottai sopivaa rasvaa vanha ihmise naamaa varte. Siält tuli ninko tyki suust: täsä olis tämmäst heleyttävää ja sileyttävää. Tämä o herkistävvää. Tämä o kirkastavvaa. Joku salva oli all-in-one ja toine antiage. Joku oli ruskettavvaa ja toine valkasevvaa. Joku oli virkistävvää taik surkastavvaa tai kurtistavvaa? Vai rupesinko mää jo kuulemaa harhoi?
Sit mää vaa miätei, kui tärkeit o iha tavalliset päivät. Naamarypyt ei haittaa. Se haittaa, jos o kippee taik kamala murheelline. Muute voi ittelles ja läheisilles tehr juhlapäivä kosk vaa! Mää poikkesi kauppaa ja osti hyvät pullat ja kukkasii. Miäs sano, et sää olet ninko nuartunu...
Kröönruuska