Suo­mi­A­ree­na ja Pori Jazz ovat jo ta­ka­na, kun taas Po­ris­pe­re, Rau­ma Blues ja mo­net muut vie­lä edes­sä. Sa­ta­kun­ta­lai­sil­la ke­sä­ta­pah­tu­mil­la on men­nyt pa­rem­min kuin vii­me ke­sä­nä, jol­loin kai­kil­le kaa­det­tiin kyl­mää vet­tä nis­kaan, ihan kir­jai­mel­li­ses­ti.

En­nak­koon eni­ten epäi­lyt­ti Suo­mi­A­ree­nan ti­lan­ne. Jär­jes­tä­jät ker­toi­vat vii­me syys­kuus­sa, et­tä ajan­koh­ta muut­tuu jaz­z­vii­kol­ta ju­han­nuk­sen jäl­kei­sel­le vii­kol­le. Myön­nän, olin ai­ka skep­ti­nen, kun vie­lä siir­tou­u­ti­nen­kin tuli vä­hän pus­kis­ta. Oli­si­ko ky­sees­sä ta­pah­tu­man hal­lit­tu ala­sa­jo? No, olin vää­räs­sä ja iloi­nen sii­tä.

Suo­mi­A­ree­na sai ke­sä­kuun lo­pus­sa vä­hin­tään­kin tor­jun­ta­voi­ton, näin sota- ja vaa­li­ter­mein il­mais­tu­na. Ke­säs­tä 2006 läh­tien Po­ris­sa jär­jes­tet­ty Suo­mi­A­ree­na ete­ni pit­kään kol­mi­vuo­tis­so­pi­muk­sil­la eteen­päin. Se loi hy­vän poh­jan ta­pah­tu­man ke­hit­tä­mi­sel­le. Vii­me vuo­si­na MTV ja Po­rin kau­pun­ki ovat so­pi­neet Suo­mi­A­ree­nas­ta ai­na vuo­dek­si ker­ral­laan.

En­si ke­sän so­pi­mus­kin on ns. op­ti­o­vuo­si, jon­ka ai­ka­na tut­ki­taan mah­dol­li­suut­ta löy­tää uu­si jär­jes­tä­jä­ta­ho täy­den­tä­mään ny­kyis­tä osaa­mis­ta. Jos uu­si taho tuo ta­pah­tu­maan uut­ta osaa­mis­ta ja tuo­ret­ta nä­kö­kul­maa, niin se on Suo­mi­A­ree­nal­le ja Po­ril­le kaik­ki ko­tiin päin. Mut­ta sel­vää on myös se, et­tä vuo­den so­pi­muk­sil­la ja op­ti­o­vuo­sil­la ei Suo­mi­A­ree­nan tu­le­vai­suut­ta Po­ris­sa ra­ken­ne­ta.

Pori Jazz on­nis­tui hy­vin ja fes­ti­vaa­li pa­la­si jää­kiek­ko­ter­mein il­mais­tu­na play off -jouk­ku­eek­si. Kil­pai­lu mu­siik­ki­fes­ti­vaa­leil­la on kova. Se min­kä Pori Jazz kil­pai­li­joil­leen lo­gis­tii­kas­sa hä­vi­ää, se tun­net­tuu­des­sa ja pit­käs­sä his­to­ri­as­sa voit­taa. Nyt on­nis­tui­vat oh­jel­ma, or­ga­ni­soin­ti ja il­mat. On­nis­tu­mi­seen tar­vi­taan kaik­kia kol­mea ja näis­tä ta­pah­tu­man hyvä or­ga­ni­soin­ti on var­mim­min hoi­det­ta­vis­sa.

Vii­me vii­kol­la tuli tie­to lau­la­ja­le­gen­da Tony Ben­net­tin, 96, kuo­le­mas­ta. Hän kuu­lui Frank Si­nat­ran ta­voin suu­riin viih­de­lau­la­jiin, jot­ka liik­kui­vat yh­tä su­ve­ree­ni­ses­ti po­pin ja jaz­zin raa­meis­sa. Noin 70 al­bu­mia mu­siik­kia, 18 Gram­mya ja 36 Gram­my-eh­dok­kuut­ta. Mo­ni­ko muis­taa, et­tä Tony Ben­nett esiin­tyi Pori Jaz­zis­sa ke­säl­lä 1998? Hän kon­ser­toi Puu­vil­la­teh­taan pie­nes­sä il­tak­lu­bis­sa 15. ja 16. hei­nä­kuu­ta. Har­mit­ti jo sil­loin ja nyt vie­lä enem­män, et­ten men­nyt pai­kal­le. Ben­net­til­lä on hie­no ja pit­kä ura mu­sii­kin maa­il­mas­sa. Hat­tu pois pääs­tä ja ku­mar­rus, yh­tä lail­la kuin Tom Jo­ne­sil­le, 83, jon­ka on­nek­si Kir­ju­rin­luo­dos­sa näin ja kuu­lin. Mo­lem­mat her­rat löi­vät täs­sä elä­kei­kä­kes­kus­te­lus­sa omat kort­tin­sa pöy­tään.

Mik­sa Pel­to­la

Tie­dot­ta­ja, vies­tin­täy­rit­tä­jä