Muu­tat­ko asu­maan omaan kun­taa­si, oli ai­koi­naan poik­keuk­set­ta yk­si en­sim­mäi­siä ky­sy­myk­siä, kun kun­tiin pal­kat­tiin joh­ta­via vir­ka­mie­hiä. Ai­van eri­tyi­ses­ti se kos­ki kun­ta­joh­ta­jia. Jos vas­ta­sit kiel­tei­ses­ti tai edes em­mit, haku päät­tyi to­den­nä­köi­ses­ti sii­hen. Jos taas vas­ta­sit kyl­lä, va­lin­ta saat­toi ede­tä. Muut­to piti myös to­teut­taa, muu­toin ei kun­ni­an kuk­ko lau­la­nut. Näin se vain oli.

Enää tuo­ta ky­sy­mys­tä ei saa edes ky­syä. Kun­ta­joh­ta­jan asu­mis­ta omas­sa kun­nas­sa ei il­mei­ses­ti pi­de­tä enää yh­tä tär­ke­ä­nä, kuin ai­koi­naan pi­det­tiin. Use­at asu­vat­kin eri kun­nas­sa, mitä joh­ta­vat. Hyvä vai huo­no, sii­hen en ha­lua ot­taa kan­taa. Poh­tia ha­lu­an. Ai­koi­naan, kun kun­ta­joh­ta­jat asui­vat omas­sa kun­nas­saan, seu­ra­si sii­tä se, et­tä työ oli ihan oi­ke­as­ti 24/7 kun­ta­joh­ta­juut­ta. Ny­kyi­sin kun­ta­joh­ta­jan työ­tä pi­de­tään enem­män ns. nor­maa­li­na työ­nä il­man, et­tä sii­hen tar­vit­see si­tou­tua täy­del­li­ses­ti myös va­paa-ai­koi­na. Omal­ta koh­dal­ta­ni koin sen suu­rek­si rik­kau­dek­si, et­tä asuin Ul­vi­las­sa koko kau­pun­gin­joh­ta­ja­kau­te­ni. Muu­tos­ta Ul­vi­laan olin päät­tä­nyt jo ha­ki­jak­si lu­pau­tu­es­sa­ni. Tu­tus­tuin­kin ihan muis­sa kuin vi­ral­li­sis­sa vir­ka­teh­tä­vis­sä suu­reen jouk­koon ul­vi­la­lai­sia. Sain pal­jon uu­sia tut­ta­vuuk­sia.

Ihan val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin asi­aa seu­ran­nee­na olen ha­vain­nut, et­tä kun­ta­joh­ta­jat vaih­tu­vat ny­kyi­sin var­sin usein. Joh­ta­jien vir­ka­kau­det ovat ly­hyi­tä. Ai­koi­naan use­at kun­ta­joh­ta­jat te­ki­vät elä­män­mit­tai­sia vir­kau­ria yh­des­sä ja sa­mas­sa kun­nas­sa. Tuol­loin kun­ta­joh­ta­ja oli se, joka py­syi, vaik­ka luot­ta­mus­hen­ki­lö­ko­neis­to oli­si vaih­tu­nut nel­jän vuo­den vä­lein. Tuos­ta seu­ra­si, et­tä kun­ta­joh­ta­ja oli ai­koi­naan enem­män kun­nan keu­la­ku­va, kuin on ny­kyi­sin. Ih­mi­set ei­vät ole enää val­mii­ta myy­mään kaik­kea ai­kaan­sa, it­se­ään ja usein myös per­het­tään ko­ko­naan jol­le­kin työ­teh­tä­väl­le. En­nen oli­vat. Oli eh­kä pak­ko ol­la, jos ha­lu­si tiet­tyyn teh­tä­vään. Toki mo­nil­le kun­ta­joh­ta­juus oli elä­män­ta­pa.

Juk­ka Moi­la­nen

Har­ja­val­ta,

Kau­pun­gin­joh­ta­ja eme­ri­tus, Ul­vi­la