Ny­ky­tek­niik­ka tar­jo­aa niin pal­jon eri­lai­sia di­gi­tek­niik­kaan pe­rus­tu­via äly­lait­tei­ta ja so­vel­luk­sia, et­tä pel­ko­na on oman ajat­te­lun ja har­kin­nan unoh­tu­mi­nen. Ti­lan­net­ta voi kut­sua au­to­maa­ti­o­har­hak­si.

Eläm­me mit­tau­syh­teis­kun­nas­sa, jos­sa kaik­kea mi­ta­taan. On äly­kel­lo­ja, ak­tii­vi­suus­ran­nek­kei­ta, äly­vaat­tei­ta ja ke­hon­koos­tu­mus­mit­ta­rei­ta. Ne mit­taa­vat vä­sy­mät­tä nii­tä ar­vo­ja, joi­hin ne ovat suun­ni­tel­tu.

Yk­si ker­too unen laa­dun, toi­nen sy­dä­men syk­keen ja ve­ren hap­pi­sa­tu­raa­ti­on, kol­mas hen­gi­tys­taa­juu­den ja ke­hon läm­pö­ti­lan. Käyt­tä­jä seu­raa ar­vo­jaan tau­ko­a­mat­ta. Hän on nii­hin joko tyy­ty­väi­nen tai niis­tä huo­les­tu­nut. Mut­ta mil­tä it­ses­tä tun­tui?

It­se olen käyt­tä­nyt ai­koi­naan juok­su­har­joit­te­luis­sa en­sim­mäi­sen su­ku­pol­ven äly­kel­loa. Seu­ra­sin sy­ket­tä, juos­tua mat­kaa, ai­kaa ja reit­tiä. Huo­ma­sin pian, et­tä ar­vo­jen seu­raa­mi­nen kou­kut­ti. No­pe­as­ti tu­lin sii­hen tu­lok­seen, et­tä tar­kan lai­te­seu­ran­nan ohel­la pi­tää ar­vi­oi­da sitä, mil­tä it­ses­tä tun­tui. Oma tun­te­mus on tär­keä ar­vio. Lait­teet näyt­tä­vät, et­tä kaik­ki on hy­vin tai huo­nos­ti, mut­ta se mil­tä it­ses­tä tun­tuu, jää ar­vi­oi­mat­ta. Tuo on ih­mi­sen au­to­maa­ti­o­har­ha. Sen si­jaan te­ol­li­sen tuo­tan­non te­hos­ta­mi­ses­sa, au­to­maa­tio on pai­kal­laan.

Li­säk­si on te­ko­ä­ly. Olen it­se­kin in­nos­tu­nut leik­ki­mään ChatGPT-kes­kus­te­lu­ro­bo­tin kans­sa. Siel­tä saa vas­tauk­sen lä­hes mi­hin ta­han­sa ky­sy­myk­seen. Mitä kaik­kea ChatGPT:n ”ko­ne­pel­lin” al­ta löy­tyy, ei ta­van­tal­laa­ja osaa edes ku­vi­tel­la. Olen huo­man­nut, et­tä myös te­ko­ä­lyn käyt­tä­mi­ses­sä pii­lee ris­ki au­to­maa­ti­o­har­haan.

Jär­ke­vä oh­je on ky­syä te­ko­ä­lyl­tä vain sel­lai­sia asi­oi­ta, jot­ka it­se tun­tee. Näin se on. Olen tes­tan­nut ro­bo­tin tie­to­ja useis­sa sel­lai­sis­sa asi­ois­sa, jot­ka var­muu­del­la osaan. Sil­loin täl­löin te­ko­ä­lyn vas­taus on, jos ei nyt ihan puu­ta hei­nää, niin var­sin ky­see­na­lai­nen. Kun it­se tun­tee ja osaa asi­an, pys­tyy kor­jaa­maan tie­dot oi­keik­si. Apu­lai­se­na ChatGPT on ihan hyvä, mut­ta asi­an­tun­ti­ja­na se ei ole ereh­ty­mä­tön.

Jo Tun­te­mat­to­man so­ti­laan ali­ker­sant­ti Lah­ti­sen sa­nat ker­toi­vat sen, et­tei­vät muu­al­la mää­ri­tel­lyt ar­vot ker­ro to­tuut­ta. Lah­ti­nen ni­mit­täin äräh­ti rin­ta­mal­la: ”Mees va­lit­taan näl­kääs, niin etee­si lyö­dään sem­moi­nen rä­tin­ki, et­tä sul­la ei voi ol­la näl­kä!” Näl­kä hä­nel­lä kui­ten­kin oli.

Juk­ka Moi­la­nen

Har­ja­val­ta, kau­pun­gin­joh­ta­ja eme­ri­tus (Ul­vi­la)