Kris­ti­nus­kon mu­kaan jo­kai­nen ih­mi­nen on lä­him­mäi­sem­me. Jo­kai­nen ih­mi­nen an­sait­see apum­me ja rak­kau­tem­me. Näin sik­si, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan luo­ma.

Ope­tus lä­him­mäi­syy­des­tä on ol­lut yh­teis­kun­taa mul­lis­ta­va voi­ma. Se, mitä toi­set sa­noit­ta­vat it­ses­tään­sel­väk­si toi­min­nak­si, on vaa­ti­nut yh­teis­kun­nan mul­lis­tus­ta ja mur­tu­mis­ta toi­sil­ta. Rak­kaus ja apu voi­vat kään­tyä si­sään­päin ja suun­tau­tua vain omal­le per­heel­le, su­vul­le, hei­mol­le tai omal­le kie­li- ja kult­tuu­ri­pii­ril­le. Lä­him­mäi­syys avaa mie­len ja sy­dä­men ta­sa­puo­li­ses­ti jo­kai­sel­le ja mur­taa van­hat rak­kau­den ra­jat. Jee­sus vie tä­män vie­lä pi­dem­mäl­le opet­ta­en, et­tä lä­him­mäi­syy­den ko­ke­mus tuo vi­haa si­säl­lään kan­ta­vien kes­kel­le rau­han ja so­vin­non. Lä­him­mäi­sen­rak­kaus mah­dol­lis­taa yh­tei­sen elä­män ke­hit­ty­mi­sen.

Se, mikä on ol­lut suu­ri asia yh­teis­kun­nal­le ja maa­il­mal­le, ajaa yk­sit­täis­tä ih­mis­tä pie­nel­le pai­kal­le, mut­ta sa­mal­la va­pau­teen. Lä­him­mäi­syys pa­kot­taa koh­taa­maan oman pie­nuu­tem­me ih­mis­kun­nan ja Ju­ma­lan luo­ma­kun­nan osa­na. Tämä ei tar­koi­ta epä­toi­voa ja ah­dis­tus­ta, vaan niis­tä va­pau­tu­mis­ta. Oman pie­nuu­den koh­taa­mi­nen va­paut­taa ih­mi­sen it­se­kes­kei­syy­des­tä ja it­sek­kyy­des­tä. Va­pau­tu­nut ih­mi­nen suun­taa rak­kau­ten­sa mui­hin ih­mi­siin ja löy­tää tois­ten pal­ve­lun kaut­ta elä­män mer­ki­tyk­sen ja ilon.

Lä­him­mäi­sen­rak­kaut­ta ovat myös ra­jat. Vaik­ka jo­kai­nen ih­mi­nen on rak­kau­tem­me ar­voi­nen, niin ku­kaan ei voi aut­taa kaik­kia kai­ken ai­kaa. Pi­tää myös vas­taa­not­taa. Ja kun rak­kaut­tam­me yri­te­tään käyt­tää hy­väk­si, niin voim­me pu­ris­taa pö­lyt­kin ja­lois­tam­me. Rak­kaut­ta on osoit­taa, mi­ten vää­rää, ah­net­ta tai pa­haa toi­sen toi­min­ta on. Ja jos ih­mi­nen ei mei­tä ym­mär­rä, ei­kä muu­ta toi­min­taan­sa, niin kuu­lui­sas­ti on sa­not­tu ”Her­ran hal­tuun”. Ju­ma­la pys­tyy ra­kas­ta­maan hei­tä­kin, joi­ta me em­me voi.

Tär­kein asia, jos­ta Jee­sus opet­ti on se, et­tä lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­sa nä­em­me Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Ku­ten Ju­ma­la on mei­tä ra­kas­ta­nut, niin sa­mal­la ta­voin ra­kas­ta­kaam­me me­kin. Lä­him­mäi­sen­rak­kau­del­la ih­mi­nen ei yk­sin muu­ta maa­il­maa, ei it­se­ään, ei lä­him­mäis­tään, vaan rak­kau­des­sa it­se tai­vaan val­ta­kun­ta mur­tau­tuu kes­kel­lem­me ja va­paut­taa mei­dät.

Sami Tol­va­nen

Kap­pa­lai­nen, Län­si-Po­rin seu­ra­kun­ta

Sami Tolvanen