Nummi: Ideologia
Nykyhallituksen talouspolitiikan ideologiset juuret ovat löydettävissä niin sanotusta tarjontapuolen teoriasta. Christer Lindholm on avannut sitä seikkaperäisesti teoksessaan Totuudenjälkeinen talouspolitiikka Thatcherista Trumpiin (Vastapaino 2019). Sen mukaan vapaat markkinat ratkaisevat riittämättömästä kysynnästä johtuvan työllisyysongelman, joten sosiaalitukia ei kannata nostaa.
Tällöin työttömyyden kasvaessa palkat laskevat. Tätä jatkuu, kunnes työvoiman kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa. Edelleen arvellaan, että palkkojen aleneminen aiheuttaa sen, että myös hinnat laskevat samassa suhteessa. Kansantalous siis palaisi täystyöllisyyteen, koska ostovoima ei heikkene. Tässä näyttäisi olevan teorian huono puoli todellisuuteen verrattuna. Jatkuvien leikkausten johdosta kansalaisten ostovoima on laskenut merkittävästi, mikä on johtanut työttömyyden lisääntymiseen ja konkurssiaaltoon.
On huomattava, että täystyöllisyydellä ei tässä teoriassa tarkoiteta sitä, että kaikki olisivat töissä. Sillä tarkoitetaan sitä, että työtä saavat kaikki, jotka ovat valmiita työskentelemään vallitsevalla palkkatasolla. Jos asia käsitetään näin, siitä tietenkin seuraa, että työttömät ovat työttömiä omasta halustaan ja heidät on sosiaalietuuksia heikentämällä patistettava töihin. Tätäkin voi pitää pahana vääristymänä.
Edelleen tarjontapuolen taloustieteessä ajatellaan, että "koska työn hinta määräytyy markkinoilla, palkkoja ei voi nostaa.” Ainoiksi keinoiksi jäävät veronkevennykset ja sosiaaliturvaleikkaukset. Kyse ei ole siitä tuleeko palkalla toimeen, vaan palkan on oltava parempi kuin sosiaalietuudet.
Voidakseen väitellä näitä lähtökohtia vastaan, tulisi oppositiopuolueiden ja ammattiliittojen ensin julkistaa ne. Sitten ne pitäisi kyseenalaistaa voimakkaasti. Kenties siten maahamme saataisiin enemmän kannattavia työpaikkoja ja vääränlainen talouspolitiikka saataisiin lopetettua.
Rami Nummi
Opiskelija, Pori
