Olen usein aja­tel­lut, et­tä jos ylei­set kir­jas­tot kek­sit­täi­siin nyt, aja­tus­ta pi­det­täi­siin mah­dot­to­ma­na. Jos joku eh­dot­tai­si, et­tä kuka ta­han­sa voi­si noin vain mars­sia kir­jo­ja ja leh­tiä täyn­nä ole­vaan jul­ki­seen lai­tok­seen ja lai­na­ta siel­tä lu­et­ta­vaa, kat­sot­ta­vaa ja kuun­nel­ta­vaa mel­kein mie­lin mää­rin, kun­han vain hank­ki­si sii­hen oi­keut­ta­van (il­mai­sen) kor­tin, aja­tuk­sen esit­tä­jä lei­mat­tai­siin oi­tis kom­mu­nis­tik­si. Tä­män jäl­keen koko jut­tu unoh­det­tai­siin unel­ma­höt­tö­nä. So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa oli­si toki en­sin pöy­ris­tyt­ty sii­tä, kuin­ka pal­jon kaik­ki tämä oi­kein ro­kot­tai­si kon­kurs­sin par­taal­la keik­ku­van val­ti­om­me ta­lou­del­li­sia voi­ma­va­ro­ja, pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä, et­tä jul­ki­nen sek­to­ri pai­sui­si en­ti­ses­tään.

Val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­riö on il­mei­ses­ti sa­moil­la lin­joil­la tä­män lei­kil­lä­ni esit­tä­mä­ni aja­tuk­sen kans­sa, sil­lä se on erää­nä ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­sen kei­no­na eh­dot­ta­nut, et­tä ai­kuis­ten kir­jas­to­kor­tit muu­tet­tai­siin mak­sul­li­sik­si. Vuo­tui­sek­si sum­mak­si on kaa­vail­tu kol­me­a­kym­men­tä eu­roa. Tämä(kin) toi­men­pi­de osui­si tie­ten­kin eri­tyi­ses­ti pie­ni­tu­loi­siin. Ei ole­kaan vai­kea ar­va­ta, et­tä ni­me­no­maan ta­lou­del­li­ses­ti ah­taal­la ole­vat ja kir­jas­toa vä­hän käyt­tä­vät jät­täi­si­vät to­den­nä­köi­ses­ti kort­tin­sa uu­si­mat­ta. Li­säk­si saa­vu­tet­ta­vis­sa ole­va sum­ma oli­si muu­ten­kin pie­ni bud­je­tin ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta.

Pait­si, et­tä toi­men­pi­de nou­dat­tai­si hal­li­tuk­sen (ja val­ti­o­va­rain­mi­nis­te­ri­ön) yleis­tä lin­jaa pie­ni­tu­lois­ten kur­jis­ta­mi­ses­sa, se to­den­nä­köi­ses­ti hei­ken­täi­si en­ti­ses­tään mo­nen sel­viy­ty­mis­tä yh­teis­kun­nas­sa. Kir­jas­to kun tar­jo­aa ny­kyi­sin käyt­tä­jäl­leen il­mai­sen väy­län it­sen­sä si­vis­tä­mi­seen ja hen­ki­seen hy­vin­voin­tiin. Maas­sam­me on ai­na­kin en­nen pi­det­ty tär­ke­ä­nä kaik­kien mu­ka­na pi­tä­mis­tä yh­tei­ses­sä ve­nees­sä ja toi­voi­si tie­ten­kin, et­tei myös­kään si­vis­tys­tah­to oli­si ko­ko­naan ka­don­nut kii­lu­sil­mäi­sen ra­han pal­vo­mi­sen tiel­tä. Po­li­tii­kas­sa on ai­na vaih­to­eh­to­ja, niin var­mas­ti myös täs­sä ta­pauk­ses­sa.

Rami Num­mi

Opis­ke­li­ja, Pori