Pyhän Marian luterilainen seurakunta, Rauma: Risti, ainoa toivo
Ave crux, spes unica – ”Terve, risti, ainoa toivo” – on vanha kristittyjen sanonta, joka juontaa juurensa vielä vanhemmasta virrestä, jossa kiitetään Jeesuksen rististä. Laulussa rististä on tullut itsensä vastakohta: rikollisten teloitusvälineen sijaan se onkin kuninkaallinen viiri. Virsi 72 – Nyt liehuu viiri Kuninkaan – on kyseisen virren käännös.
Kirkkovuodessa juuri alkanut paastonaika kääntää katseemme Jeesuksen ristiin. Se on samaan aikaan pelottava ja lohduttava, kamala ja kaunis. Ristiinnaulitseminen oli erityisen julma ja kivulias teloitustapa, joka osoittaa, kuinka pahaa jälkeä ihminen voikaan saada aikaan niin tahtoessaan. Samaan aikaan Jeesuksen risti on kuitenkin niin ihana ja kaunis, että siitä tehdään lauluja ja sitä kannetaan merkkinä kaulassa. Kauneus ei ole siinä, miltä Jeesuksen risti näyttää, vaan mitä sillä on saatu aikaan. Tuolla kauniilla ja ihanalla Jeesuksen ristillä on kaikki meidän syyllisyytemme ja syntimme sovitettu ja anteeksi annettu.
Rististä on tullut itsensä vastakohta meitä varten: Jeesuksen tuomio on meidän vapautemme, hänen rangaistuksensa on meidän voittomme ja hänen kuolemansa on meidän elämämme. Kuninkaallisena viirinä risti julistaa meille voittoa kaikesta pahasta ja kaikesta synnistä. Kun omatunto syyttää, kun pahat sanat, teot ja jopa ajatukset vaivaavat, risti julistaa ne kaikki jo voitetuiksi.
Oi terve, toivo ainoa!
Vain ristiin katsoo syntinen.
Myös kärsimyksen aikana
me ylistämme Voittajaa.
(Virsi 72:6)
Jukka Peranto
Pastori, Pyhän Marian luterilainen seurakunta, Rauma