Ke­vään edus­kun­ta­vaa­lien jäl­keen sel­ke­än vaa­li­tu­lok­sen myö­tä kes­kus­te­lu­kult­tuu­ris­sam­me ta­pah­tui mer­kit­tä­vä muu­tos. On it­ses­tään sel­vää, et­tä yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun kuu­luu ko­va­kin kes­kus­te­lu, kun eri­lai­set ide­o­lo­gi­set ar­vo­la­tauk­set koh­taa­vat pää­tök­sen­te­os­sa. Sen si­jaan eri­mie­li­syy­den lei­maa­mi­nen au­to­maat­ti­ses­ti vi­ha­pu­heek­si tai ra­sis­mik­si on uu­si il­miö, jos­sa hei­kon vas­ta-ar­gu­men­toin­nin ve­ruk­keek­si kek­sit­tiin vi­ha­pu­heen mää­ri­tel­mä.

On sel­vää, et­tä kie­len tu­lee ol­la asi­al­lis­ta ja ra­sis­mil­le on nol­la­to­le­rans­si, mut­ta ke­hit­ty­vän yh­teis­kun­nan ja maa­kun­tam­me­kin tu­le­vai­suus pi­tää sal­lia myös ko­vaa­kin kes­kus­te­lua, il­man toi­sen osa­puo­len tuo­mit­se­mis­ta vi­ha­pu­heen käyt­tä­jäk­si. Sa­mal­la kun kaih­dam­me ko­vaa kes­kus­te­lua kas­vok­kain, vil­je­lem­me eri­lai­sia ni­met­tö­miä pu­li­na­pals­to­ja, jos­sa kuka ta­han­sa saa rois­kia ni­met­tö­mä­nä mitä ta­han­sa. Täl­lai­set ni­met­tö­mät avau­tu­mi­set tar­jo­a­vat kor­kein­taan sar­ja­ku­vien ohel­la lu­ki­joil­le ke­vy­em­pää viih­teel­lis­tä oh­jel­maa asi­al­li­sen jour­na­lis­min ohes­sa.

Toi­nen ajan­syö­jä on val­ta­kun­nan po­li­tiik­kaan sit­ke­äs­ti is­kos­tu­nut his­to­ri­an ton­ki­mi­nen, jos­sa ajan­koh­tai­suuk­sien si­jaan kai­vel­laan iki­van­ho­ja kir­joi­tuk­sia tai ku­via, jois­ta mää­ri­tel­lään omia tul­kin­to­ja te­kais­tu­jen us­ko­mus­ten muo­dos­ta­mi­sek­si. On rei­lua ar­vi­oi­da myös omaa te­ke­mis­tään ja vaa­tia it­sel­tään vä­hin­tään sa­maa mitä edel­lyt­tää muil­ta. Täs­sä suh­tees­sa myös puo­lu­ee­ni edus­ta­jat, jot­ka vaa­ti­vat nuh­teet­to­muut­ta muil­ta, niin sa­nois­sa kuin te­ois­sa­kin oli­si ryh­di­käs­tä toi­mia it­se ope­tus­ten­sa mu­kai­ses­ti. Jos mui­den puo­lu­ei­den iki­van­hat kir­joi­tuk­set ja pu­heen­vuo­rot muo­dos­ta­vat elin­kau­ti­sen lei­man ke­hit­ty­väl­le yh­teis­työl­le, on syy­tä ky­syä, kuka meis­tä omaa puh­taan val­koi­sen men­nei­syy­den? Ei yk­si­kään mi­nun tun­te­mis­ta­ni päät­tä­jis­tä.

Näin ol­len on­kin eri­tyi­sen mie­len­kiin­tois­ta seu­ra­ta, mi­ten yh­teis­kun­nal­li­nen kes­kus­te­lu muut­tuu ja vas­tuun­kan­to merk­ki­pai­koil­la, kun pa­hat sa­nat ovat ri­kok­seen tuo­mit­tu­ja te­ko­ja syn­kem­piä syn­ty­jä, ku­ten puo­lu­e­ko­kouk­ses­sam­me oli näh­tä­vis­sä!

Kal­le Lep­pi­kor­pi (sd.)

Rau­man kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja