Kun Uk­rai­nan pre­si­dent­ti Vo­lo­dy­myr Ze­lens­kyi vie­rai­li Val­koi­ses­sa ta­los­sa 2025, hän jou­tui Do­nald Trum­pin nöy­ryyt­tä­mäk­si. ”Si­nul­la ei ole kort­te­ja”, Trump to­te­si ole­mas­sa­o­los­taan tais­te­le­van maan pre­si­den­til­le.

Ydi­na­se­suur­val­taa vas­taan tais­te­le­va Uk­rai­na tar­vit­si ki­pe­äs­ti län­nen asei­ta ja tu­kea. Yh­dys­val­to­jen vies­ti oli sel­keä: Uk­rai­nan tu­li­si sol­mia epä­rei­lu rau­ha Ve­nä­jän kans­sa. Moni yh­tyi USA:n nä­ke­myk­seen. Ve­nä­jäl­lä oli suu­rem­pi ar­mei­ja ja käy­tän­nös­sä ra­jat­to­mat re­surs­sit ver­rat­tu­na Uk­rai­naan.

Nyt, puo­li­tois­ta vuot­ta myö­hem­min, maa­il­ma näyt­tää hy­vin eri­lai­sel­ta. Uk­rai­na ei ole enää pelk­kä avun vas­taa­not­ta­ja. Sii­tä on kas­va­nut Eu­roo­pan mer­kit­tä­vim­piä so­ti­laal­li­sia voi­mia, jol­la on ai­nut­laa­tuis­ta ko­ke­mus­ta mo­der­nis­ta so­dan­käyn­nis­tä. Maa on ke­hit­tä­nyt droo­ni­so­dan me­ne­tel­miä ta­val­la, jota tut­ki­taan ym­pä­ri maa­il­maa. Uk­rai­na­lai­set val­mis­ta­vat val­ta­via mää­riä len­nok­ke­ja ja ky­ke­ne­vät is­ke­mään sa­to­jen ki­lo­met­rien pää­hän Ve­nä­jän alu­eel­le – jopa Mos­ko­vaan as­ti.

Sa­maan ai­kaan Ve­nä­jä ei ole saa­vut­ta­nut so­dal­le aset­ta­mi­aan ta­voit­tei­ta. Ki­o­va ei kaa­tu­nut. Päin­vas­toin. Maa on säi­lyt­tä­nyt it­se­näi­syy­ten­sä, ra­ken­ta­nut puo­lus­tus­te­ol­li­suut­taan ja osoit­ta­nut poik­keuk­sel­lis­ta ky­vyk­kyyt­tä.

Myös län­nen tuki näyt­täy­tyy uu­des­sa va­los­sa. Suo­mi, mui­den mu­ka­na, lä­het­ti Uk­rai­naan van­haa ka­lus­toa, am­muk­sia ja tar­vik­kei­ta. Tar­koi­tus oli aut­taa hyök­käyk­sen koh­teek­si jou­tu­nut­ta val­ti­o­ta sel­viy­ty­mään. Har­va osa­si en­nus­taa, et­tä sa­mal­la syn­tyi­si so­ti­laal­li­nen voi­ma, jon­ka ko­ke­muk­sel­le ja osaa­mi­sel­le ei Eu­roo­pas­sa löy­dy ver­tai­lu­koh­taa.

Ju­han­nuk­se­na Ze­lens­kyi ke­hot­ti Val­ko-Ve­nä­jää siir­tä­mään jouk­ko­jaan pois Uk­rai­nan ra­jal­ta tai muu­ten ”Uk­rai­na siir­tää ne”. Vies­ti ei tul­lut enää puo­lus­tus­kan­nal­la ole­val­ta joh­ta­jal­ta, vaan pre­si­den­til­tä, jon­ka ar­mei­jaa myös vas­tus­ta­jat jou­tu­vat kun­ni­oit­ta­maan.

Trum­pin, jon­ka omat kor­tit Hor­mu­zin­sal­men suh­teen vai­kut­ta­vat hei­koil­ta, sa­nat ei­vät ole unoh­tu­neet. Mut­ta ne kuu­los­ta­vat tä­nään eri­lai­sil­ta kuin sil­loin.

Näyt­tää ni­mit­täin sil­tä, et­tä Ze­lens­kyil­lä on var­sin vah­va käsi.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.