Kyl mää ih­met­te­le kui ai­ka men­nee, ko just ol­tii jou­lus ja ny tän­nää tätä kna­pu­tel­les ol­laa jo tam­mi­kuu pu­a­les­vä­lis! Vet ja rän­tää sat­taa ja o sa­ta­nu jo us­seem­ma päi­vä yht­pai­noo taik hiuk­ka vä­lis­täi tau­koo pit­täi. Tääl meil­lä­ki ran­nal o vesi jo­jes nous­su ai­ka­lai. Ei täs ny viä suu­rem­paa vaa­raa sen­tää tair ol, mut jol­sei tua sare pia lak­kaa ja jäät läh­tee liik­keel, tai­taa ne sil­ti muu­te just ny jo liik­kuuk­ki, ko ran­ta­kais­lik­ko o kes­kel jok­kee, ni ei tiä vaik viä tu­lis­ki hätä kät­tee? Tai­tas sit tua mee tä­kä­läi­ne tul­va­su­a­je­lu­han­ke­ki saar taas uu­rem­ma ker­ra faart­tii to­re­te­ol. No se jää täs ny näh­tä­väks. Kyl meen­ki isän­näl o tual ran­nas joku mit­ta­tik­ku ja käy vähä väl­lii stää vah­taa­mas. Ei meil täs it­tel pi­täs suu­rem­paa vaa­raa sen­tää ol, mut kyl tääl o mont huus­hol­lii, joit­te kel­la­rit o vete val­las tai pum­put kum­min­ki hyr­rää tau­koo­mat ja o saa­nu hyr­rät täs jo mel­kei koko syk­syn­ki, ko ojat o ol­lu vet täyn ja vet tiäs mis. Täs ain aa­mu­si lenk­kii pa­ti­koi­res ih­me­tel­lään­ki stää, kon­nei en­nää ny­ky­si oj­jii pruu­kat juur­ka avat nin­ko en­ne­van­haa. Eik se sen­tää tee hal­laa py­tin­kei krun­teil­lek­ki, jos koko aj­jaa maa ym­pä­ril o mär­kää ja kel­la­reis vet? Sit kai­ke li­säks viä o las­ket­tu pir­teis läm­pö­til­laa tää tyy­rii säh­kö täh­re, ni­ät­tet­tei stää­kä kaut ol kui­vu­mi­se mah­rol­li­suut.

Hei­nä­pel­lot täs liki o kans lau­si­ve­te val­las, niät jos ny tul­lee pak­ka­ne, ni meil o ko­mi­at paa­nat. Kyl lu­an­to­ki sää­ke­ris­ti täm­mö­sest kär­sii ja syys­vil­jat ny kum­min­ki. Näyt­tää nua peu­rak­ki tual pel­loil sei­sos­ke­le­va nin­ko tor­pa oi­keet ja fun­tee­raa­va vis­sii et om­pa ny ju­a­ta­vaa ja pes­tyy pe­ru­naa, mu­ret­ter­rii ja muut­ki ylel­list pu­re­kel­tav­vaa iha omiks tar­peiks. Yks ru­sak­ko tos pi­has meil hä­tis­tel­lee ora­vii ja hyvä nii, ko ne pak­kaa tyh­jen­tää pik­ku­lin­tui ev­väät lin­tu­lau­ralt tämä täst. Lu­mi­ka­sat o su­lan­nu se si­liä tiä ja kaik­ki o sem­most tör­kee ru­sah­tav­vaa ja pim­mee olost. Pak­ko täs jo oli noit pi­ha­val­keik­ki vä­hen­tää, vaik nii mi­ä­lel­läs niit olis viä eh­toi­si polt­ta­nu täs lume hä­vit­tyy. Lumi, sil­lo­ko stää o, va­la­see ih­mee pal­jo iha öit­ki ja var­sin­ki sil­lo­ko o kuu­ta­mo.

Yks jän­ni­tys täs al­ku­vu­a­tee muu­te ja toho kol­man­tee­toist­päi­vää knuu­ti­puk­kei li­säks oli se, et saa­ko kaik­ki hy­vi­voin­tip­las­si ty­ä­te­ki­jät palk­kas ajal­las? Ai­ka hyvi sen­tää tai­si kum­min­ki men ja nek­ki jok­ka jäi il­ma sai se sit jo koht al­ku­vii­kost. Hyvä nii! Knuu­ti­puk­kei kuv­vii oli pal­jo avii­si pla­reil, mut sare vis­siin­ki pel­loot­ti tä­kä­läi­set knuu­tit­ta­jat, kon­nei koko eh­toon yh­tää lau­la­jaa meil poi­ken­nu. Mää oli van­haa nää­mää vär­kän­ny pi­ä­nii na­mu­pus­sei, mut val­lan­ki suat. Oi­kee hyvä sil­ti et pe­rin­teest pi­re­tää kii ja siir­re­tää tu­le­vil su­ku­pol­vil. Ens vuan sit ai­na­ki mää var­too taas teit pi­ä­nii knuu­ti­puk­kei. Voi­raa hyvi ja pi­re­tää hu­alt kamp­raa­teist­ki...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos