Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Vai sillai... tammikuu 15. 2023
Kyl mää ihmettele kui aika mennee, ko just oltii joulus ja ny tännää tätä knaputelles ollaa jo tammikuu pualesvälis! Vet ja räntää sattaa ja o satanu jo usseemma päivä yhtpainoo taik hiukka välistäi taukoo pittäi. Tääl meilläki rannal o vesi jojes noussu aikalai. Ei täs ny viä suurempaa vaaraa sentää tair ol, mut jolsei tua sare pia lakkaa ja jäät lähtee liikkeel, taitaa ne silti muute just ny jo liikkuukki, ko rantakaislikko o keskel jokkee, ni ei tiä vaik viä tuliski hätä kättee? Taitas sit tua mee täkäläine tulvasuajeluhankeki saar taas uuremma kerra faarttii toreteol. No se jää täs ny nähtäväks. Kyl meenki isännäl o tual rannas joku mittatikku ja käy vähä vällii stää vahtaamas. Ei meil täs ittel pitäs suurempaa vaaraa sentää ol, mut kyl tääl o mont huushollii, joitte kellarit o vete vallas tai pumput kumminki hyrrää taukoomat ja o saanu hyrrät täs jo melkei koko syksynki, ko ojat o ollu vet täyn ja vet tiäs mis. Täs ain aamusi lenkkii patikoires ihmetelläänki stää, konnei ennää nykysi ojjii pruukat juurka avat ninko ennevanhaa. Eik se sentää tee hallaa pytinkei krunteillekki, jos koko ajjaa maa ympäril o märkää ja kellareis vet? Sit kaike lisäks viä o laskettu pirteis lämpötillaa tää tyyrii sähkö tähre, niättettei stääkä kaut ol kuivumise mahrollisuut.
Heinäpellot täs liki o kans lausivete vallas, niät jos ny tullee pakkane, ni meil o komiat paanat. Kyl luantoki sääkeristi tämmösest kärsii ja syysviljat ny kumminki. Näyttää nua peurakki tual pelloil seisoskeleva ninko torpa oikeet ja funteeraava vissii et ompa ny juatavaa ja pestyy perunaa, muretterrii ja muutki ylellist purekeltavvaa iha omiks tarpeiks. Yks rusakko tos pihas meil hätistellee oravii ja hyvä nii, ko ne pakkaa tyhjentää pikkulintui evväät lintulauralt tämä täst. Lumikasat o sulannu se siliä tiä ja kaikki o semmost törkee rusahtavvaa ja pimmee olost. Pakko täs jo oli noit pihavalkeikki vähentää, vaik nii miälelläs niit olis viä ehtoisi polttanu täs lume hävittyy. Lumi, silloko stää o, valasee ihmee paljo iha öitki ja varsinki silloko o kuutamo.
Yks jännitys täs alkuvuatee muute ja toho kolmanteetoistpäivää knuutipukkei lisäks oli se, et saako kaikki hyvivointiplassi tyätekijät palkkas ajallas? Aika hyvi sentää taisi kumminki men ja nekki jokka jäi ilma sai se sit jo koht alkuviikost. Hyvä nii! Knuutipukkei kuvvii oli paljo aviisi plareil, mut sare vissiinki pellootti täkäläiset knuutittajat, konnei koko ehtoon yhtää laulajaa meil poikennu. Mää oli vanhaa näämää värkänny piänii namupussei, mut vallanki suat. Oikee hyvä silti et perinteest piretää kii ja siirretää tulevil sukupolvil. Ens vuan sit ainaki mää vartoo taas teit piänii knuutipukkei. Voiraa hyvi ja piretää hualt kampraateistki...
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos