Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Kyl kelpaa jos käskeeki… 23.4.2023
Lainaa ommaa juttuuni yli 10 vuare takkaa, ko tuntuu et iha samas pistees täs täkäläises elämämenos ollaa. Jutus mainitut nii anoppi ko hyvä pruhjuni Impiki o jo päässy ajast iäisyytee, mut vertast porukkaa kyl löytyy. Itteeki silti tulevaisuus tälläi ikäihmisen jo arveluttaa.
”Tost vanha väje kortteeraamisest o ny taas tälläi vaalei erel aljettu ain vaa enemmä pauhat merias ja hyvä sillai, ko sit vaa päästäs itte tekoihinki ja saatas turva kelkkaa, ninko pruukataa sannoo. Ei se ain se kotika se paras paikka ol, vaik ussei sillai luullaa. Kyl monet läheiset o valla helisemäs vanhustes kans sikko tullaa sihe pisteesee ettei ennää sujukka ninko ain enne…
Millai lainka voiraa sillai noit pitkäaikaspotilaitte paikkoi funteerat vähennettäväks, ko samal aanataa mee vanhai elävä ain vaa vanhemmiks ja vanhemmiks??…Stää ei tiär enneko itte kokkee, mimmone huali o yät päivää, viikost toisee jopa vuasii omast vanhuksest, vaik sil kui kävis joku poikkeemas pikipäi ja huushollais ne viktiset hommat. Voorokausi o kakskymentneljätuntii ja se et sää olet yksinäine ja hualisas millo minkäki asja luanaamisest, krassaa vanhust ja yhtlai ommaisii.
Impi tämä mu hyvä yli satavuatine pruhjuni o ny onnellisen Himmelis hyväs hoiros, vaik meinas kans ettei kottoos lähtis mihinkä. Asjat vaa tuppaa joskus mennee omal painollas, ninko ny täski, et vanha pirti putket jääty pakkasil joulupyhin ja asumine kävi tukalaks. Vanhus itte iha äkkäs et ny o se aika ottaa vinkist vaari ja lähtee pakkasiks evakkoo. Muutama päivä ihmiste ilmoil sai jo ihmeit aikaa ja tytyväisen Impi totes mullekki et,” ne flikat tällää mu ehtoisi maatenki ja oikee peittelee viäl, ajattel ny…” Ja ajatteli mää stää et kui kiva o siäl men syämäänki reerattuu pöytää yhres muitte kans, helpataa konnes näje kunnol ja jos vaik kaarut ni saat nostajat koht kumminki. Seuraaki siäl o omast takkaa ja vaik yks huutaa äitii, toine issää, kolmas appuu ni siit hualimat juttukaveriiki saa vertasistas taik vaik niist sööterskoist, jokka ympäri osastoo häärii. Kirja luku o ja saanu jo kiitost monnee kerttaa.. O kuulemma ollu miälekiintost ja poonuu, vaik onki itte aikanas jo kirjat lukenu taik ainaski kuulustellu lainasto tuamin levyin sillo koton…
Anoppi sinnittellee ja omis oloisas kaupunkis kerrostalos. Palvelut o kyl hoirettu, tuaraa arkisi sapuskat ja pesuiski ninko steeraukseski saa ulkopualist appuu. Soo muute klookii, kunnei me omat saar juurka helpat, ko mää vaa itte meininkil mennää…Mahtaak se ol stää ettei ommaa vanhenemistas millää meinaa hyväksyy eikä ainaska et muut se huamaa, vai mitä?? Määki vanhan sööterskan tuppaa vanhaa näämää ain jottai oorteleit antaa, mut ne kyl kaikuu valla kuuroil korvil. Se ulkopualise sana o paljo painavampi, samallai ninko aikanas muksuil…
Päivittäine lämmi ruaka pakkaa jäär lämmitettäväks ainaki seuraavaa päivää eikä syär just sillo, ko oli meininki ja sit tälläi o ain vanhaa. Tarttis vissii ruvvaatuajanki komteerat koht syämää lämpymän, konnei mee sana aut. Ei ol yhtää ruakahalluu eikä juur mittää tee miälikä ja….. Joku vanha, syätyn otettu veresokeriarvoki pistää knaftaamaa hyvväinki syämisest vaik kroppa kyl kovi kaipais hiukka lihhaa luitte peitoks et vanhat roikit pysys pääl, konnei niist ny ainaka voi luapuu.. Voi meit…
Täst tuli miälee ettei ol suvus valla hunsaa väkkee, ko katteli Impi kankaist nestuukii. Soli tuatu laskoksis ja stryykättyn kottoo. Pyhjetes se melkei mureni hyppysii, muttei mikkää ihme, ko se taisi ol Viku perui 20-luvult kuulemma, mut nii pehmee ettei yhtää klyyvarii kraapi ninko paperiset.. Et sillai…
Opiks vaa tarttis mee nykyihmiste kai ottaa et saatas suamalaine talouski tasapainoo ja turha kulutus aisoisii…”
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos