Lai­naa om­maa jut­tuu­ni yli 10 vu­a­re tak­kaa, ko tun­tuu et iha sa­mas pis­tees täs tä­kä­läi­ses elä­mä­me­nos ol­laa. Ju­tus mai­ni­tut nii anop­pi ko hyvä pruh­ju­ni Im­pi­ki o jo pääs­sy ajast iä­i­syy­tee, mut ver­tast po­ruk­kaa kyl löy­tyy. It­tee­ki sil­ti tu­le­vai­suus täl­läi ikäih­mi­sen jo ar­ve­lut­taa.

”Tost van­ha väje kort­tee­raa­mi­sest o ny taas täl­läi vaa­lei erel al­jet­tu ain vaa enem­mä pau­hat me­ri­as ja hyvä sil­lai, ko sit vaa pääs­täs it­te te­koi­hin­ki ja saa­tas tur­va kelk­kaa, nin­ko pruu­ka­taa san­noo. Ei se ain se ko­ti­ka se pa­ras paik­ka ol, vaik us­sei sil­lai luul­laa. Kyl mo­net lä­hei­set o val­la he­li­se­mäs van­hus­tes kans sik­ko tul­laa sihe pis­tee­see et­tei en­nää su­juk­ka nin­ko ain en­ne…

Mil­lai lain­ka voi­raa sil­lai noit pit­kä­ai­kas­po­ti­lait­te paik­koi fun­tee­rat vä­hen­net­tä­väks, ko sa­mal aa­na­taa mee van­hai elä­vä ain vaa van­hem­miks ja van­hem­miks??…Stää ei tiär en­ne­ko it­te kok­kee, mim­mo­ne hu­a­li o yät päi­vää, vii­kost toi­see jopa vu­a­sii omast van­huk­sest, vaik sil kui kä­vis joku poik­kee­mas pi­ki­päi ja huus­hol­lais ne vik­ti­set hom­mat. Voo­ro­kau­si o kaks­ky­ment­nel­jä­tun­tii ja se et sää olet yk­si­näi­ne ja hu­a­li­sas mil­lo min­kä­ki as­ja lu­a­naa­mi­sest, kras­saa van­hust ja yht­lai om­mai­sii.

Im­pi tämä mu hyvä yli sa­ta­vu­a­ti­ne pruh­ju­ni o ny on­nel­li­sen Him­me­lis hy­väs hoi­ros, vaik mei­nas kans et­tei kot­toos läh­tis mi­hin­kä. As­jat vaa tup­paa jos­kus men­nee omal pai­nol­las, nin­ko ny täs­ki, et van­ha pir­ti put­ket jää­ty pak­ka­sil jou­lu­py­hin ja asu­mi­ne kävi tu­ka­laks. Van­hus it­te iha äk­käs et ny o se ai­ka ot­taa vin­kist vaa­ri ja läh­tee pak­ka­siks evak­koo. Muu­ta­ma päi­vä ih­mis­te il­moil sai jo ih­meit ai­kaa ja ty­ty­väi­sen Im­pi to­tes mul­lek­ki et,” ne fli­kat täl­lää mu eh­toi­si maa­ten­ki ja oi­kee peit­te­lee viäl, ajat­tel ny…” Ja ajat­te­li mää stää et kui kiva o siäl men sy­ä­mään­ki ree­rat­tuu pöy­tää yh­res muit­te kans, hel­pa­taa kon­nes näje kun­nol ja jos vaik kaa­rut ni saat nos­ta­jat koht kum­min­ki. Seu­raa­ki siäl o omast tak­kaa ja vaik yks huu­taa äi­tii, toi­ne is­sää, kol­mas ap­puu ni siit hu­a­li­mat jut­tu­ka­ve­rii­ki saa ver­ta­sis­tas taik vaik niist söö­ters­koist, jok­ka ym­pä­ri osas­too hää­rii. Kir­ja luku o ja saa­nu jo kii­tost mon­nee kert­taa.. O kuu­lem­ma ol­lu mi­ä­le­kiin­tost ja poo­nuu, vaik on­ki it­te ai­ka­nas jo kir­jat lu­ke­nu taik ai­nas­ki kuu­lus­tel­lu lai­nas­to tu­a­min le­vyin sil­lo ko­ton…

Anop­pi sin­nit­tel­lee ja omis oloi­sas kau­pun­kis ker­ros­ta­los. Pal­ve­lut o kyl hoi­ret­tu, tu­a­raa ar­ki­si sa­pus­kat ja pe­suis­ki nin­ko stee­rauk­ses­ki saa ul­ko­pu­a­list ap­puu. Soo muu­te kloo­kii, kun­nei me omat saar juur­ka hel­pat, ko mää vaa it­te mei­nin­kil men­nää…Mah­taak se ol stää et­tei om­maa van­he­ne­mis­tas mil­lää mei­naa hy­väk­syy ei­kä ai­nas­ka et muut se hu­a­maa, vai mitä?? Mää­ki van­han söö­ters­kan tup­paa van­haa nää­mää ain jot­tai oor­te­leit an­taa, mut ne kyl kai­kuu val­la kuu­roil kor­vil. Se ul­ko­pu­a­li­se sana o pal­jo pai­na­vam­pi, sa­mal­lai nin­ko ai­ka­nas muk­suil…

Päi­vit­täi­ne läm­mi ru­a­ka pak­kaa jäär läm­mi­tet­tä­väks ai­na­ki seu­raa­vaa päi­vää ei­kä syär just sil­lo, ko oli mei­nin­ki ja sit täl­läi o ain van­haa. Tart­tis vis­sii ruv­vaa­tu­a­jan­ki kom­tee­rat koht sy­ä­mää läm­py­män, kon­nei mee sana aut. Ei ol yh­tää ru­a­ka­hal­luu ei­kä juur mit­tää tee mi­ä­li­kä ja….. Joku van­ha, sy­ä­tyn otet­tu ve­re­so­ke­ri­ar­vo­ki pis­tää knaf­taa­maa hyv­väin­ki sy­ä­mi­sest vaik krop­pa kyl kovi kai­pais hiuk­ka lih­haa luit­te pei­toks et van­hat roi­kit py­sys pääl, kon­nei niist ny ai­na­ka voi lu­a­puu.. Voi meit…

Täst tuli mi­ä­lee et­tei ol su­vus val­la hun­saa väk­kee, ko kat­te­li Im­pi kan­kaist nes­tuu­kii. Soli tu­a­tu las­kok­sis ja stryy­kät­tyn kot­too. Pyh­je­tes se mel­kei mu­re­ni hyp­py­sii, mut­tei mik­kää ih­me, ko se tai­si ol Viku pe­rui 20-lu­vult kuu­lem­ma, mut nii peh­mee et­tei yh­tää klyy­va­rii kraa­pi nin­ko pa­pe­ri­set.. Et sil­lai…

Opiks vaa tart­tis mee ny­kyih­mis­te kai ot­taa et saa­tas su­a­ma­lai­ne ta­lous­ki ta­sa­pai­noo ja tur­ha ku­lu­tus ai­soi­sii…”

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos