Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
”Sen suven suloisuutta”..? – kesäkuu 4. 2023
Sulosuurest o aika vaikee ny puhhuu, ko o nii holotnaa erellee. Siihe kuuluu silti kyl paljo muutaki, mut lämpö kruunais se kaike muunki. No joka tapaukses suvivirsi o laulettu eile aika mones tilfällis kouluje päättymise kunniaks ja se jos mikä antaa ns. potkuu alkaval kesäl. Toiset aunioittee kesäst tuleva kylmä ja satteine, mut toiset sit pualestas iha päivastast, et iha liianki kuumaa ja kuivaa. Varrotaa ny kaikes rauhas vaa mitä tulema pittää ja ollaa tytyväisii, jos vaik sentää saatas semmone kohtuus kaikes suvi ja ko kumminki loma o ain loma. Kel ny lommaa sit onki ja meil eläkeläisil ainaki kuvitellaa lommaa oleva koko loppuelämä. Ei se silti iha sillaika ol, et ain lomal olis, mut vappaan ja ittes herran ny kumminki, niät voi vaik siirtää huamisel jolsei tännää huvit. Tälläi vanhan voimai huvetes kaikki ottaa paljo enemmä aikaa ja oikeestas halluuki nauttii siit ettei tartte kiiruul häärät, ninko sillo nuaren ja tyäelämä aikan kaikki oli nii minuti tarkkaa.
Ihasteli täs pari viikkoo takasi noit lenki ja varsinki Tolppatiävarre kommeit valkosenas kukkivii tuamii. Ny ne samaset tuamet o muuttunu haamupuiks harsoines ja melkei jo lehrettömikski niitte harsoi sisäl hääräväi senttiste matoi toimest. Tuami silti sit friskaantuu kumminki siit ja seuraavan vuan enttist ehompan taas melkei ekan lähtee kevvääl alkuu. Lepät sit pualestas kärsii niist irä sinisist koppiaisist ja näyttää ne viime suven syäryt piänet puut aika reppanoilt. Ei näyt kummanka puu ötökät linnuil kelpaava, vaik ny surkeesti tarttis helpol sapuskaa saarakki, ko o nii mont nälkäst suut ruakittavan ainaki noil mee kottaraisil tual rantapuitte pöntöis ja muillaki. Pääskysii o kylmäst hualimat ollu tääl yllättävä paljo ja jottai sukkelaa lentoharjotust niilläki o menos, ninko Suames kuulemma muutenki noil suuremmil konneil. Ja sit iha asjast toisee.
Tääl meilläppäi ei onnikka ol kulkenu vuasii, mut vanha kääntöplassi o erellee ja siin pyssää yks jos toineki vissiinki jokkee ihhailee. Jokuset tyhjentää kotteros ryänäst siihe ja jättää ruakottommaa kuntoo. Yks aamu siin oli syäty kuittei mukkaa kahre henke Koivulast klo. 22 jälkee ostamat evväät ja sit kaikki, iha kaikki pussit, mukit, talrikit ja särvetikki viä levveelläs. Kyl tämmösest vanhast ihmisest tuntu tosi pahalt, mut mitä nevvoks?? Keräsi ne, mut mitä siit. Pari päivää ni samal plassil oli iha stää ittees, paskaläjä ja isosti pyhjettyy oikee rullast paperii, jota sit tuuliki siin ranna tuntumas oli vissi pakottanu ottaa reirusti. Olis siin äyrästäkki ollu, joho olis voinu pyllistää. Siäl ne näytti liahuva viä tännääki, mut läjä oli sääkeristi jo kuivunu tai joku potfooreis pohjas siirtäny mihi liä? Tämä o kuulemma piänt verrattun kaupunki ruakottomuutee aamusi. Kakat sikses ja iha hyväl miälel taas alkavaa viikkoo...
Ulla Leino
porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos