Su­lo­suu­rest o ai­ka vai­kee ny puh­huu, ko o nii ho­lot­naa erel­lee. Sii­he kuu­luu sil­ti kyl pal­jo muu­ta­ki, mut läm­pö kruu­nais se kai­ke muun­ki. No joka ta­pauk­ses su­vi­vir­si o lau­let­tu ei­le ai­ka mo­nes til­fäl­lis kou­lu­je päät­ty­mi­se kun­ni­aks ja se jos mikä an­taa ns. pot­kuu al­ka­val ke­säl. Toi­set au­ni­oit­tee ke­säst tu­le­va kyl­mä ja sat­tei­ne, mut toi­set sit pu­a­les­tas iha päi­vas­tast, et iha lii­an­ki kuu­maa ja kui­vaa. Var­ro­taa ny kai­kes rau­has vaa mitä tu­le­ma pit­tää ja ol­laa ty­ty­väi­sii, jos vaik sen­tää saa­tas sem­mo­ne koh­tuus kai­kes suvi ja ko kum­min­ki loma o ain loma. Kel ny lom­maa sit on­ki ja meil elä­ke­läi­sil ai­na­ki ku­vi­tel­laa lom­maa ole­va koko lop­pu­e­lä­mä. Ei se sil­ti iha sil­lai­ka ol, et ain lo­mal olis, mut vap­paan ja it­tes her­ran ny kum­min­ki, niät voi vaik siir­tää hu­a­mi­sel jol­sei tän­nää hu­vit. Täl­läi van­han voi­mai hu­ve­tes kaik­ki ot­taa pal­jo enem­mä ai­kaa ja oi­kees­tas hal­luu­ki naut­tii siit et­tei tart­te kii­ruul hää­rät, nin­ko sil­lo nu­a­ren ja ty­äe­lä­mä ai­kan kaik­ki oli nii mi­nu­ti tark­kaa.

Ihas­te­li täs pari viik­koo ta­ka­si noit len­ki ja var­sin­ki Tolp­pa­ti­ä­var­re kom­meit val­ko­se­nas kuk­ki­vii tu­a­mii. Ny ne sa­ma­set tu­a­met o muut­tu­nu haa­mu­puiks har­soi­nes ja mel­kei jo leh­ret­tö­miks­ki niit­te har­soi si­säl hää­rä­väi sent­tis­te ma­toi toi­mest. Tu­a­mi sil­ti sit fris­kaan­tuu kum­min­ki siit ja seu­raa­van vuan ent­tist ehom­pan taas mel­kei ekan läh­tee kev­vääl al­kuu. Le­pät sit pu­a­les­tas kär­sii niist irä si­ni­sist kop­pi­ai­sist ja näyt­tää ne vii­me su­ven sy­ä­ryt pi­ä­net puut ai­ka rep­pa­noilt. Ei näyt kum­man­ka puu ötö­kät lin­nuil kel­paa­va, vaik ny sur­kees­ti tart­tis hel­pol sa­pus­kaa saa­rak­ki, ko o nii mont näl­käst suut ru­a­kit­ta­van ai­na­ki noil mee kot­ta­rai­sil tual ran­ta­puit­te pön­töis ja muil­la­ki. Pääs­ky­sii o kyl­mäst hu­a­li­mat ol­lu tääl yl­lät­tä­vä pal­jo ja jot­tai suk­ke­laa len­to­har­jo­tust niil­lä­ki o me­nos, nin­ko Su­a­mes kuu­lem­ma muu­ten­ki noil suu­rem­mil kon­neil. Ja sit iha as­jast toi­see.

Tääl meil­läp­päi ei on­nik­ka ol kul­ke­nu vu­a­sii, mut van­ha kään­töp­las­si o erel­lee ja siin pys­sää yks jos toi­ne­ki vis­siin­ki jok­kee ih­hai­lee. Jo­ku­set tyh­jen­tää kot­te­ros ry­ä­näst sii­he ja jät­tää ru­a­kot­tom­maa kun­too. Yks aa­mu siin oli sy­ä­ty kuit­tei muk­kaa kah­re hen­ke Koi­vu­last klo. 22 jäl­kee os­ta­mat ev­väät ja sit kaik­ki, iha kaik­ki pus­sit, mu­kit, tal­ri­kit ja sär­ve­tik­ki viä lev­veel­läs. Kyl täm­mö­sest van­hast ih­mi­sest tun­tu tosi pa­halt, mut mitä nev­voks?? Ke­rä­si ne, mut mitä siit. Pari päi­vää ni sa­mal plas­sil oli iha stää it­tees, pas­ka­lä­jä ja isos­ti pyh­jet­tyy oi­kee rul­last pa­pe­rii, jota sit tuu­li­ki siin ran­na tun­tu­mas oli vis­si pa­kot­ta­nu ot­taa rei­rus­ti. Olis siin äy­räs­täk­ki ol­lu, joho olis voi­nu pyl­lis­tää. Siäl ne näyt­ti li­a­hu­va viä tän­nää­ki, mut läjä oli sää­ke­ris­ti jo kui­vu­nu tai joku pot­foo­reis poh­jas siir­tä­ny mihi liä? Tämä o kuu­lem­ma pi­änt ver­rat­tun kau­pun­ki ru­a­kot­to­muu­tee aa­mu­si. Ka­kat sik­ses ja iha hy­väl mi­ä­lel taas al­ka­vaa viik­koo...

Ul­la Lei­no

po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos