Ei­kai sen­tää? Stää mei­naa ny kum­min­ki et ku­lu­neel vii­kol fii­rat­tii jo siin en­ne mit­tu­maa­rii ke­sä­päi­vä­sei­saust, joka tar­kot­taa et päi­vät al­kaa ly­hen­tyy ja siit ei pääst mi­hin­kä, ko soo tosi ko vesi. Mul oli ai­ka­nas sem­mo­ne kum­mi­tä­ti, joka vii­mi­see as­tik­ka oli ain kaik­ki ju­han­nuk­set meil, nin­ko sil­ti muuk­ki pri­a­mat. Oli­kai hän ar­ke­nak­ki, ko pai­men­si mee muk­sui sihe mail­ma ai­kaa. Häl oli ta­pan ain siin mit­tu­maa­ri­aut­ton kei­nus kei­ku­tel­les to­ret, et” soli ny sit kesä siin.” Mää oli sil­lo kau­huis­sa­ni, ko must tun­tu et vast se ny o tul­luk­ki ja o par­haim­mil­las. Nyte se sa­no­mi­se sen­tää jo ym­mär­rä ina pa­rem­mi. Ei sil­ti, kyl saat­taa suv­vee pii­sat iha lo­ka­kuul as­tik­ka, jos hyvi sat­tuu. Vii­mi­set su­vi­set pe­le­kuu­nat ait­ta par­velt ole mont kert­taa vast siin lo­ka­kuu vii­mit­teel vii­kol ras­ki­nu pääs­tää tal­vi­lep­poo.

Tän­nää su­vi­sen ju­han­nus-sun­nun­tain saa­tii naut­tii tos ran­ta­tiä var­rel ju­han­nus­ruu­sui ja muit­te­ki kuk­ki­vai nii pu­nas­te ko val­kos­te­ki ruu­sui huu­maa­vast tu­ak­sust, jos ny ker­ran­ki sa­no­si sil­lai oi­kee fii­nis­ti. Kui ol­lak­ka muu­te taas saa­tii hai­ka­ran­ki len­to­näy­tös kok­kee. Ny sit jän­ni­tyk­sel var­ro­taa, et kui käy tual Sun­ni­ä­me­ran­nas, et saak ne oh­ra­ke­mai­set vaa­lee­pu­na­set ti­ä­pi­an­ta­reel san­na fö­lis kyl­väy­tyn­neet nun­nut pääst kuk­kii vai tul­leek leik­ku­ri ny just nin­ko en­nek­ki, et ku­kin­ta meni iha mön­kää? Niit o siin Sam­pi­ku­jast sem­mo­ne rei­ru tol­pa vä­li­ne mat­ka joje pual. Sa­mast nun­nuu saat­taa hy­vin­ki jos­sai päi ol vaik kui, mut tääl ran­nal soo tu­lo­kas.

Saa­tii sen­tää tän­nek­ki päi vii­kol iha mu­ka­vas­ti sa­ret, niät kyl lu­an­to kiit­tää. Vil­ja­pel­lok­ki mel­kei pol­vi­sil­las, nin­ko vil­je­li­jä pe­ru­na­maa­ki an­taa sat­teel ar­voo ja ny lyk­kää vart, niät mel­kei ohi­kul­ki­ja se kas­soo­mi­se su­hi­na kuu­lee. Il­ma hiuk­ka sen­tää vii­le­ni koh­tuul­li­seks nin­ko toi­vot­tii­ki siin vii­me vii­kol, mut ko­kot jäi tält mit­tu­maa­rilt polt­ta­ma­ti. Muu­te sit kyl tai­si suu­ri­piir­tei yh­res jos toi­ses­sak­ki huus­hol­lis kaik­ki suj­juu nin­ko pi­ti­ki. Kril­lit höy­rys kuu­min nii mak­ka­roil, ka­na­kap­pa­leil, si­la­koil ja suu­rem­mal­lek­ki ka­lal. Sil­li­mös­söö mää präk­kä­si viä iha aut­to­aa­mus­ti uu­sie pe­ru­noit­te kans ja free­si lei­vä pääl her­kuks. Se sil­li­mös­sö ni­mi­tys o iha omast pääs­tä­ni, ko ne vi­ral­li­set ni­met o nii juh­la­vii et­tei ne oi­kee po­ri­lai­see suu­hu pas­saa. Re­sep­ti­ki o iha oma­koh­ta­ne ja ain soo lop­pu­tu­lok­sel­tas ol­lu mitä par­haint. Jaa et mitä siin sit o? No sil­lii, löö­kii, omp­puu, kei­tet­tyy ka­na­mun­naa, sit­ruu­naa, til­lii ja mui­ta­ki kryy­rei. Ja sit kai­ke kuk­ku­raks koko mös­sö se­vo­tel­laa rans­kak­ret­taa. Mu ra­par­pe­ri­si­ma­ni tai­si käyr tai kä­vi­ki ina lii­kaa ja mei­nas val­la tul it­tel­läs pul­lost. Sa­mal­lai meil kävi sil­ti oi­kee os­te­tu eri­koi­se kah­re kal­ja­pul­lo kans. Hör­put saa­tii sau­na jäl­kee, mut muu­te tuli vah­ton pul­lost en­ne­ko sai klasi al. Oi­kee sit siin prä­kät­tii ai­nee kans.

Oi­kee an­to­saa Su­a­mi are­na viik­koo ja ter­ve­tul­loo Por­rii!!...

Ul­la Lei­no

po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos